Koirien ohitus, VASTAEHDOLLISTAMISMENETTELY

Pulman paikat ja vinkit toko koulutuksessa

Valvojat: nikke w, gsb

Koirien ohitus, VASTAEHDOLLISTAMISMENETTELY

ViestiKirjoittaja nikke w » Ke Loka 22, 2003 12:01 pm

Koirat ilmentävät monesti aggressiivista käytöstä toisia koiria kohtaan, esim. vastaantullessa/ ohitettaessa ja yleensäkin toisten, vieraiden koirien läsnäollessa. Osaltaan on kyse normaalista käyttäytymisestä jos mietitään suden suhtautumista vieraan lauman jäseniin. Toisaalta, nyky-yhteiskunta edellyttää koiriltamme sosiaalisuutta kaikissa muodoissaan joskus jopa liiaksikin. Tästä tulee helposti kuvitelma, että kaikkien koirien tulisi olla ns.kilttejä, ja että niiden kanssa tulisi voida ulkoilla koirapuistoissa milloin vain. Valitettavasti tällaisia kilttejä turreja löytyy enimmäkseen Stockmannin leluosaston hyllyiltä.

Koira on koira.

Pohtimatta tässä miksi koira rähjää ohitustilanteessa; onko kyse epävarmuudesta vaiko ihan oikeasta aggressiivisuudesta (esim. uros-uros-rähjäämiselle ,narttu-narttu-rähjäämiselle) tai ylipäätään kaikkiin vastaantuleviin suhtautumisesta ei-toivotulla tavalla (esim. vaaniminen ja maahanlittautuminen, ja tämän jälkeen juuri kohdallaollessa äkkiloikka kohti toista koiraa, tai sitten yksinkertaisesti niin voimakas pelko toisia koiria kohtaan, että koira "hyytyy" tai haluaa paeta paikalta toiseen suuntaan) lienee nykyhetkestä aloitettava.

1.LEIKKIMINEN
Jos olet jo opetellut leikkimään koirasi kanssa, tämä helpottaa etenemistä. Vastaehdollistamisessa koira opetetaan käyttäytymään tietyssä tilanteessa eri tavalla kuin mihin se on tähän mennessä oppinut.

Mikäli koira on vähänkään halukas leikkimään/ taistelemaan/ riehumaan ihmisen kanssa, hyödynnämme tätä. Aluksi tietysti on koira opetettava leikkimään rauhallisessa ympäristössä. Niin, että esim. narupallo tmv. patukka tms. sopii välineeksi. Koiralle luodaan halu yhteistyöhön ihmisensä kanssa, ja leikki toimii "superina" tietyissä tilanteissa jatkossa. Koira oppii samalla noutoliikkeen perusteita, eli pallon kun palauttaa isännän/emännän käteen, niin leikki jatkuu vielä.

Mikäli koiralla on taipumus omia tavara, käytettäköön pitkää liinaa kaulaimessa, ja liinan pää toisessa kädessä (10 m passeli). Käytetään myös kahta esinettä. Kun koira on napannut enimmäisen suuhunsa, otetaan toinen käteen ja houkutellaan koira "vaihtareihin", eli kun se palauttaa yhden, toinen lentää. Ja aina koirasta poispäin. Saalis pakenee, pallo pakenee. Hyödynnämme siis saalisviettiä. Palautuksessa puolestaan on kyse laumavietistä, mutta se on nyt sivuseikka. Liina varmistaa, että voit tarvittaessa "keriä" koiran luoksesi, jos oma poispäin liikkumisesi ja kutsusi ei tehoa. Tässä voi mainiosti käyttää käskyä "tuo" tmv. jolloin koira oppii siis noutamista liikkeenä. Käsky annetaan kun koira on hyvää vauhtia palauttamassa esinettä. Leikkimistä harjoitellaan esim. normaali ulkoilun yhteydessä tai erikseen muutaman heiton verran kerrallaan. Saalisvietti on ns. kyllääntyvä vietti, joten heittoja toistetaan vain muutama, koirasta riippuen 2-5 esimerkiksi. Leikki lopetetaan, kun se on kuumimmillaan. kaikki koiran yritykset repiä leikkiväline sinulta käsistä tulee estää. Napakasti ja määrätietoisesti. Koiralla ei ole lupa purra omistajaa käsistä, takista , hhoista saatikka lahkeista leikin loppumisen vuoksi. Esineen luovutukseen voi liiittää myös vaihtamisen makkaranpalaan tmv. lopuksi.

2.TOTTELEVAISUUS- JA KONTAKTIHARJOITUKSET
Jälleen, riippumatta rähinän alkusyystä (voi olla että se ei koskaan selviä, arvailuja voi jatkaa ikuisuuteen alkaen ikävistä pentukokemuksista vapaana juokseviin paholaisiin) korostan tottelevaisuuden merkitystä.
Nyt ei ole kyse loppuun asti sliipatuista liikesuorituksista, vaan arkipäivän käytännön elämästä. Opetetaan koiralle aluksi 1-2 ehdottomasti toteltavaa käskyä. Olkoot ne vaikka "seuraa" tai "istu". Päivittäin näitä harjoitellaan kotioloissa (esim. tv:n mainoskatkolla jos halutaan vedota uloslähtemisen hankaluuteen) 5-15 minuuttia kerran-kaksi-päivässä. Siis vaikkapa aamulenkin yhteydessä 5 minuuttia ulkona ja illalla töllön äärellä toiset viisi minuuttia. Koiran on toteltava vitkastelematta ensimmäisellä käskyllä, ja sillä on oltava katsekontakti. Jos sillä ei ole katsekontaktia, miten voit olla varma, että sen keskittyminen kohdistuu vain sinuun? tarvittaessa kytketään koira taluttimeen sisälläkin ja laitetaan käsky tapahtumaan. Koulutusmentelmä tulee perustua positiiviseen vahvistamiseen, eli koiran käyttäytyessä halutulla tavalla tämä palkitaan runsaasti. Kehuin, makkaroin tmv.

Talutin siksi, että mikäli koira ei tee ensimmäisellä käskyllä, sinulla on mahdollisuus antaa pakote. Eli, kevyt nyppäys taluttimesta, kiinnitettynä kaulaimeen joka ei-kuristavalla asennolla. tai mitä nyt kukakin tässä haluaa käyttää. Kyse on kuitenkin siitä, että koiran on opittava tottelemaan kuulemaansa. Mikäli käytämme namuja ja makkaroita vain houkutellaksemme koiraa tekemään jotain, on lopputulos erittäin epävarma; koira tekee, jos sattuu makkarat miellyttämään. Pakote ei siis ole koiran rankaisemista, vaan epämukava huomautus koiralle omasta tyytymätömyydestäsi. Pakotteen riittävyys sensijaan tulee katsoa koiran mukaan. Hyvä pakote on sellainen, jota ei tarvitse montaa kertaa toistaa ja jonka koira ymmärtää. Tässä vedotaan laumaviettiin. Sinä olet koirasi johtaja, sinä päätät, miten se käyttäytyy. Sinä myös päätät, miten se suhtautuu vastaantuleviin/ vieraisiin koiriin.

3.KOHTAAMISHARJOITUKSET
Jokaisella lenkillä on tästä eteenpäin oltava nyt sitten mukana se pallo, lelu, patukka tai namuja tai makkaraa tai mitälie hanhenmaksapalleroita.
Jotain, mitä koirasi ei voi vastustaa.

Kun kohde näkyy, sinulla on noin 0,5-2s aikaa saada tasan yksi käsky koirasi ajatuksiin. Seuraa- tai istu. Vaadit koiraltasi katsekontaktin. Jos pälyilee vastaantulevaa, pakotteena täyskäännös ja uusi käsky. > Palkka, leikki pystyyn, makkaraa poskeen, mitä nyt kukin käyttää. Täyskäännös ei saa olla mikään koiran perässälaahaus, koska tämä todennäköisesti vain nostaa lisää kierroksia. Pahimmassa tapauksessa käy, kuten Tampereella muinoin, että koirasi tappaa sinut (no, tämä nyt on kärjistyksen huippu, mutta saatat kyllä joutua purruksi mikäli koirasi on sentyyppinen että ratkoo ongelmia hampaillaan.) Myös voimakas turhauma (koiran kiinnipitäminen, ettei se pääse kiinni vastaantulevaan) voi aiheuttaa sen, että koira puree sumeilematta mitä tahansa kohdetta mikä sattuu hampaiden väliin osumaan. Tiedän, mistä puhun, koska omassa reidessäni on joskus käynyt rottweileruros. Oma.

Koira tuli ohitettua kun sinä leikit koirasi kanssa siellä ojan pohjalla. Turid Rugaas kirjoittaa rauhoittavista signaaleista kirjassaan, niitä hyödyntäen annamme siis koirallemme tilaa ja väistämme vastaantulijaa. Tarvittaessa vaikka kadun toiselle puolen. Pidä huolta, että talutin pysyy löysänä, koska kireä talutin viestittää koiralle aivan muuta kuin rentoa olemustasi. Käytä kuonopantaa, jos siltä tuntuu. Oma varmuutesi koiran hallitsemisesta noissa tilanteissa on kaiken a ja o.
Kun palkkaat koiraa sen tulee aluksi tapahtua hyvin pian koiran havaitsemisen jälkeen. Tämä nimenomaan ohjaa koiraa käyttäytymisen muuttamiseen. Aiemmin se jäi odottamaan hihnan kiristymistä (ahaa,matte on mukana tappelussa, jes,me ollaan voittamaton pari.. ja mahdollisesti omaa sadatteluasi tai lähimmän lyhtypylvään löytämistä välillänne. Pikkuhiljaa alat vaatia koiraltasi pitempään kestävää katsekontaktia ja seuraamista/ istumista noissa tilanteissa. Äläkä säästele sen koiran palkkaamisessa!!! Mukana on oltava 100%, muuten et voi koiraltasi vaatia samaa. Viis siitä, mitä se vastaantulija tai muut ihmiset ajattelee.

Kun aloitin tämän systeemin kehittelyn, pääsin noin kahdessa viikossa siihen, että ensimmäisen kerran ohitimme räksyttävän pikkukoiran katsekontaktissa hiljaa. Takapakkeja tulee myös - mutta tämän parin vuoden ajalta ne ovat lähestulkoon kahdenkäden sormilla laskettavissa. Eli takapakiksi koen tilanteen, jossa hihna on kiristynyt ja koirani on alkanut tuijottamaan vastaantulijaa. Niissä tilanteissa olen tehnyt tiukan täyskäännöksen (lentää se rotikkakin..) ja antanut uuden käskyn jonka noudattamisesta sitten olen palkinnut. Mikäli en ole koiran käytökseen tyytyväinen, en palkitse. Tässä kohden on ajateltava mustavalkoisesti jälleen. Aluksi koiraa palkitaan jo pienestäkin oikeasta käytöksestä, pikkuhiljaa edeten vaativampaan suoritukseen. Voisi myös puhua sheippauksesta tai naksuttelusta- tässä vain käytän omaa ääntäni klikkerin sijaan. Nykyään saattaa pallot ja namut olla toisen takin taskussa kun ulkoillaan, mutta sinnikäs opetus mahdollistaa myös sen, että koira tottelee ilman apuvälineitäkin.

Ja näin sen tulisi kaiketi ollakin. Koira lienee tarkoitettu ihmisen kumppaniksi, on siis mielenkiintoista oppia siitä lisää. Tällä systeemillä olen myös harjoitellut ns.PK-tuomarikättelytilanteita, eli vieressäolevaa urrokkia ei sitten vilkuilla.
MUTTA; MIKÄLI JOLLAIN ON PAREMPIA JA HELPOMPIA EHDOTUKSIA KOIRAN KOULUTTAMISEEN, OTAN VINKKEJÄ ILOLLA VASTAAN.

Sähköpannat kieltää jo lakikin, mutta niitäkin kai joku joskus menestyksekkäästi on käyttänyt. Esittäisin vain pari kysymystä tähän liittyen:
-Mistä koirasi tietää, että tälli on nimenomaan seurausta ei-toivotusta käyttäytymisestä?
-Voitko olla varma, että koira yhdistää ei-toivotun käytösen ja tällin? Ettei käy niin, että koiran aggressio lisääntyykin ko. seurauksena tuossa tilanteessa?
-Entäs jos käykin niin, että aloitettuasi pienemmällä teholla joudutkin lisäämään "volumea" koko ajan, kun koiran sietokyky kasvaa ja koira ikäänkuin turtuu? Viimeistään tajuttomaksi tipahtanut koira toivottavasti saa ihmisen miettimään muita vaihtoehtoja.
-Riippuen tietysti koirasta, mutta väittäisinpä, että ei tälläkään menetelmällä saada ns.idioottivarmasti toimivaa koiraa. Tosin, tässä en nyt voi sanoa tietäväni mistä puhun, mutta ajatuksiani laitoin nyt jatkoksi.
Mekin kun on joskus saatu neuvoksi :idea:
-käyttää IVOa
-hirttää koira kaulaimesta aivan korvien takaa ohituksen ajaksi (siis näin voi koiran viedä vaikka pikkurillillä toisen koiran ohi..)
-houkutella makkaroilla ohi
-hyväksyä tilanne, eiväthän rotikat ole mitään sosiaalisia eläimiä


:!: Muutamia lisähuomioita vielä tuohon alkutekstiin.
Itse olen käyttänyt ohituspalkkiona leikkimistä, koska totesin kahden kerran perusteella, että ruoka ei ole koiralleni riittävän tehokas kiihoke/ palkkio ohitustilanteen hektisellä hetkellä.
Voisin siis sanoa, että ravinnonhankintavietti, eli ruoan nappaaminen ei ole yhtä tehokas keino kuin leikkiminen, joka perustuu saalisviettiin.

Monet ovat varmasti käyttäneet muitakin keinoja koirain saamiseen ruotuun näissä tilanteissa. Yksi vanhanajan perinteinen konsti oli laumaviettiin vedoten tirvauttaa koiraa mojovasti pienenkin murinan alkaessa. Tässä siis tarkoituksena on ollut osoittaa koiralle johtajan tyytymättömyys koiran käytökseen. On koiria, joille tämä on riittänyt. Mutta on myös koiria, joille on kerta toisensa jälkeen pitänyt käyttää kovempaa/ voimakkaampaa keinoa. Tällöin pakote on kärsinyt inflaation, se ei enää aja asiaansa, vaan aletaan lähestyä eläinsuojelullisesti kyseenalaisia keinoja.

Mikäli epävarmaa koiraa rangaistaan tällä tavoin johtajan toimesta, miten arvelet sen vaikuttavan koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen? Onko koira iloinen,onnellinen ja tasapainoinen? Vai alistuuko koira, ja ohjaajan pelosta ei uskalla enää rähistä? Voi myös käydä niin, että koiran rähinäreaktio voimistuu, koska kokee, että ohjaaja piiskaa koiraa yhä tehokkaampaan vihollisen karkotukseen.

Turid Rugaasin "Rauhoittavat signaalit" on tässä nyt mainitsemisen arvoinen, vaikkakin suppeasta sivumäärästä huolimatta siinä on onnistuttu kertomaan keskeisistä keinoista selviytyä koirien maailmassa.
Rauhoittavia signaaleja koirat esittävät toisilleen esim. lähestymis- ja konfliktitilanteissa. Kyse on väkivallan minimoimisesta.

Niinpä ohitustilanteessa oman koiran ohjaaminen sivummalle tukee tällaista koiran luontaista käyttäytymistä. On luonnotonta, että koirat tulisivat kohti suoraan, sillä sehän merkitsee hyökkäämistä. Ja samalla tavoin, paras puolustuskeino on vihollisen karkoittaminen rähinällä.
Mikäli koirat voisivat liikkua "vapaasti", ne esittäisivät haistelevansa maata (samanaikaisesti niiden silmät ja korvat tarkkailevat lähestyvän koiran aikeita valppaasti), nostelisivat koipea ja merkkailisivat tai jopa söisivät ruohoa. Suupielien nuoleminen ja haukottelu ovat myös tällaisia rauhoittavia eleitä. Kun ihminen suuttuu koiralleen tai koira on epävarma toisen aikeista, voit tarkkailla koirasi käytöstä näiltä osin. Monesti koira koettaa myös "lepyttää" ihmistä eleillään, ilmaista pahanolontunnettaan niillä keinoin, joita sillä on käytettävissään ja jotka se osaa.
Meidän tehtävämme on olla reilu, hyvä johtaja koiralle. Niin, että koiralla olisi turvallinen, hyvä olla kanssamme. Tarvittaessa voi joutua käyttämään tiukempiakin keinoja asioiden kertomiseen koiralle selkeästi, mutta tämä tulisi sovittaa koiran mukaan. Tätä voi opiskella tasan niin kauan kuin koira elää. Eli koskaan ei ole liian myöhäistä alottaa, ja luulenpa että valmiiksi tässä ei tule koskaan. Aina on jotain uutta opittavaa.
Viimeksi muokannut nikke w päivämäärä To Loka 23, 2003 8:51 am, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

ViestiKirjoittaja Johanna » To Loka 23, 2003 7:52 am

Paljon hyviä vinkkejä, nyt on lauantaimakkarat pilkottu pussiin ja lähdetään lenkille katsastamaan löytyykö vastaantulijoita!
Toi väistämisen toteuttaminen vähän arveluttaa, ollaan totuttu väistämään pusikoihin ja piiloon puiden taakse ennenkin. Nyt jos vastaantulijan huomatessani ( silloin G on myös sen jo huomannut) kirmaamme lauantaimakkarat kädessä sivuun (=karkuun) eikö se vahvista just sitä että vihollinen tulee,nyt karkuun?
Onko ohituksen jälkeen parempi olla neutraali vaiko kehua?
Tulee vaan sellanen olo että jos ohituksen jälkeen kehuu niin ollaan selvitty hengissä vakavasta vaarasta :)
Entäs sitten ne koirat joita ei pelätä (3 kpl. Suomessa), jos kohdataan ne niin otetaanko silloinkin makkarasessio?
Johanna
Avatar
Johanna
 
Viestit: 6
Liittynyt: Ti Syys 23, 2003 2:50 am

ViestiKirjoittaja nikke w » To Loka 23, 2003 9:22 am

Käyttäisin silti väistämistä. Olet itse koirien välissä ja "suojelet" koiraa viemällä sen kyljittäin toista koiraa kohti. Siis viistosti. Kun koiran luottamus kasvaa, niin se huomaa että sinä pystyt handlaamaan tilanteen niin, että sen ei tarvitse joutua paniikkiin.

Näin; G huomaa koiran > samantien KÄSKY (seuraa, sivu..) ja makkarapalkkaa katsekontaktista. Jos katse harhautuu vastaantulevaan (tietty se vastaantulija jo rähisee), ota täyskäännös jolloin kuljettekin toisen koirakon edellä. Koita uudestaan antaa seuraa-käsky. Jos koira seuraa katsekontaktissa, niin KEHUUUUUUU ja makkaraa, HIENOOO, varmalla, rauhallisella äänellä. Älä hätäile. Kuljette muutaman askeleen ja täyskäännös, seuraa edelleen, kyse on muutamasta kymmenestä askeleesta, ei mistään PK-seuraamiskaaviosta joka kestää 5 minuuttia..
Kun koira on edelleen kontaktissa ja rauhallinen, KEHUUUUU ja palkkaa makkaroilla. Jos paha paikka, nakkaa makkara kerrallaan ojan pohjalle syötäväksi? Ja kun koira singahtaa hkn blöön perään niin taas KEHUU.
kehut tulevat ohituksen
aikana rauhallisesta käyttäytymisestä, ei ohituksen jälkeen.

Ohituksen jälkeen mikäli käytetään lelua/ palloa/ patukkaa, annetaan koiran kantaa esinettä hetki. Koira kantaa siis saalista, ja toisaalta esim. narupallo toimii erinomaisen hyvin aggression purkamiseen tarkoitettuna välineenä. Sitä on hyvä jyystää niin että nitinä käy. Parin leikkiheiton jälkeen lelu pois, eli sinä päätät leikin.
Jos käytetään makkaroita ja herkkuja, niin koiralta voi vielä vaatia vaikka istumisen ja heittää ilmaan sen nenän eteen namuja pari-kolme. Niin, että se napsii niitä ilmasta kuten kärpäsiä. Ja sitten riittää. Odottamaan vaan uutta tsäänssiä. Jatkatte matkaa neutraalina. Kehuja tulee tasan niin kauan kun koira on rauhallinen ja tottelevainen.
Jos tilanne riistäytyy käsistä eli et ehdi saada sitä yhtä käskyä sinne korvatorveen, olet vaan hiljaa ja raahaat koiran nahkoineen ohitse mutta et tee asiasta numeroa. Otat seuraavan ohituksen uutena haasteena.

:!: Niin, ja sitten; jos koira on silmät :shock: jo, niin älä ainakaan silloin kehu. Tämä vahvistaa kyseistä reaktiota. Pelon vahvistaminen käy vahingossa helposti. Menette sivummalta ohi ihan mukisematta ja lässyttämättä. Kun koira "palautuu", otat jonkun tottisliikeen jälleen jotta pääsisit palkkaamaan siitä. Ja seuraavan kohtaamisen tullessa aloitat makkaraleikit jo hiukan aiemmin. Vaikka ennenkuin G on huomannut vastaantulijan.

Ne kolme suuren suosion saanutta voi mielestäni olla omassa arvossaan, mutta periaatteen vuoksi voit antaa joskus jonkun käskyn tavatessanne, ja palkata koiran makkaralla ja antaa "vapaa"-käskyn. Siis jos koirat ovat vapaana. Jos kytkettynä, niin käyttäisin ehkä nuokin tilanteet vahvistamaan uutta, opittavaa käytöstä eli samalla tavoin menetellen. Jos siis koirasi ei saa nuuskia/ tavata näitä koiria, niin käyttäisin tätä samaa opetusmenetelmää, koska silloin todennäköisyys onnistuneelle suoritukselle on suurempi. Koirasi ei ole paniikissa ja itse olet rauhallinen. Tämä on ideaalitilanne kaikelle koiran opetukselle. Kiihtyneessä tilassa oleva koira ei kykene oppimaan, samasta syystä esim. koiran lyöminen tuossa tilanteessa ei hyödytä. Se ei opi siitä mitään. Taas mä innostuin kirjaileen sivuraiteelle.
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

ViestiKirjoittaja Johanna » To Loka 23, 2003 10:07 am

Toi :shock: kuvaa tilanteen täydellisesti, nauroin kippurassa kun luin!
Eli meidän eka homma on nyt harjoitella ahkerasti (makkaran)seuraamista, ollaan laiskoteltu sen suhteen.
Toi selän kääntäminen viholliselle ei onnistu eikä myöskään nahkonaan vetäminen koska siitä seuraa totaalipaniikki ja hysteerinen irtipääsemisrimpuilu. Mutta jos seuraamisen sais hanskaan niin voishan sitä seuruuttaa vaikka ojan yli pellolle.
G ei leiki kuin sisätiloissa tai omalla pihalla jossa ei hirviöt vaani leikkiviä koiria, mutta makkara onneks maistuu lenkilläkin.
Nyt treenaillaan seuraamista ja istumista kotona ahkerasti! Sitten kun päästään ohittamaan koiria jotenkuten niin voidaan aloitella ihmisten ohitusta :D Täytyy vaan saada harjoituskappaleiksi lastenvaunuja,pulkkia,sauvakävelijöitä, ihmisiä pimeällä,sateenvarjoja,etnisiä ihmisiä yms...
Ei ainakaan harjoituskohteet lopu...
Johanna
Avatar
Johanna
 
Viestit: 6
Liittynyt: Ti Syys 23, 2003 2:50 am

ViestiKirjoittaja nikke w » Ma Marras 03, 2003 11:28 am

Ihana toi sun positiivinen asenne... se se on olellisinta koiran kanssa elelemisessä.
Jep, pitäisin parhaana että treenaisitte ekaks sen "seuraa" -käskyn rauhallisis olosuhteis hyvälle mallille ja sitten ohitustilanteessa koekäyttöön ja väistätte vaikka pellolle. Jos koira vaatii aluksi niin pal etäisyyttä, niin sitten sen tekis niin. Jos koira ihan oikeesti pelkää paniikkiin asti, niin nk.desensitaatio voisi toimia tähän vastaehdollistamiseen yhdistettynä.

Koiraa ikäänkuin "siedätetään" siihen pelottavaan asiaan. Ois hienoa, jos joskus pääsisitte johkin "yhteisreeneihin" jolloin tekisitte mukavia asioita kauempana muista koirista ja sitä mukaa kuin koira rauhallisena pysyisi, lähestyisitte muita. Eteneminen tulisi tapahtua koiran mukaan, niin että koira pysyy rauhallisena ja rentona, eli ei mene paniikkiin. Kun silmät alkaa pyöriä, on palattava taaksepäin.
VÄKSIN TILANTEESEEN VIEMÄLLÄ EI PELKO VÄHENE. Mutta kuten kuvasit, montaa koiraa ei voi yhtäaikaa pelätä...

Hmm-pelkääks G tota koko listallista asioita???
(Tuli vaan mieleen että joskus aikanaan sisäyntysiin pelkotiloihin ja selittämättömiin fobioihin suositeltiin trisyklisiä antidepressantteja. Vieläkö niitä käytetään- onko kukaan koskaan ehdottanut tukihoidoksi?)
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

ViestiKirjoittaja jonte » Ke Maalis 31, 2004 4:50 pm

Matti myöhäsenä minä tässä...

Sähköpannat kieltää jo lakikin, mutta niitäkin kai joku joskus menestyksekkäästi on käyttänyt. Esittäisin vain pari kysymystä tähän liittyen:
-Mistä koirasi tietää, että tälli on nimenomaan seurausta ei-toivotusta käyttäytymisestä?
-Voitko olla varma, että koira yhdistää ei-toivotun käytösen ja tällin? Ettei käy niin, että koiran aggressio lisääntyykin ko. seurauksena tuossa tilanteessa?


Ensin anekdootti, Tuire Kaimio luennolta, rajavartioston koirasta. Se oli muuten hyvin tottelevainen, paitsi jos se sai hirvenjäljen niin sillä napsahti ja se lähti jäljestämään. Montaa eri keinoa kokeiltiin ja lopuksi sähköpantaa. Seuraavan kerran kun koira lähti hirvenjäljelle niin rankaistiin koiraa sähköiskulla. Koira ei tämän jälkeen koskaan lähtenyt hirvenjäljen perään. Toisaalta koira myös pelkäsi kantoja tämän jälkeen, metsässä siitä ei enään ollut hyötyä.
(Tämä oli siis Tuikun kertoma juttu, hän ei koiran koulutukseen osallistunut. Uskoisin että hän vahvasti vastustaa sähköpannan käyttöä.)

Turid Rugaasin kirjan lukeminen oli aika avartava kokemus. Olisin mielellään lukenut paljon enemmän aiheesta. Ja oli todella mielenkiintoista huomata kuinka paljon kirjan signaaleista oma koira käyttää. Omaa "laumaansa" kohti, mutta etenkin kun se tekee tuttavuuksia toisien koirien kanssa! Turid myös kehotti ihmisiä käyttämään koirien signaaleja. Olen kokeillut, mutta aika kehnolla menestyksellä. Olen joutunut toteamaan että koira oppikoot minun signaalit...

Meillä "ongelma" on rähisemisen vastakohta. Kaikkia koiria (ja ihmisiä) pitäisi moikata. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Mielestäni on erittäin toivottavaa että koira on sosiaalinen ja avoin. Toisaalta sen pitäisi totella...

Olen joskus miettinyt että koiran näkeminen pitäisi viedä jonkinlaiseen ärsykekontrolliin (eli niin että nähdessään toisen koiran se tekee jotain, esim. ottaa katsekontaktin ohjaajaan tai tulee hakemaan palkan). Tämä on vähän vaikeeta toteuttaa pääkaupunkiseudulla (= lue olen liian laiska) koska välimatkan ottaminen on usein aika hankalaa. Ja kun koiran korvat on menny lukkoon niin on jo myöhäistä yrittää komentaa jotain...

Olen miettinyt että ehkä koiraa pitäisi pitää enemmän kytkettynä. Eli estetään "huono käytös". Samalla pitäisi opettaa sille uusi käytös jotta se saisi palkan. Paras palkka olisi kai vapaaksi päästäminen? Toisaalta sitten kun ei pidä koiraa kytkettynä, niin uskoisin että vaikka sille on opetettu mitä kytkettynä, niin se aika nopeesti taas tajuaa että se voi lähteä tervehtimään muita koiria ja ihmisiä. Ehkä pitäisi harjoitella vapauttamista jonkun toisen asian kanssa ensin?

Ja myös sopivan palkan löytäminen on vaikeeta. En ole vielä löytänyt mitään palkkaa joka olisi iloista vierasta ihmistä tai koiraa parempi. Eli siinnä on sitten aika vaikeeta yrittää kouluttaa "älä pompi vieraitten ihmisten päälle". Ehkä tässä pitäisi mainita että koira on pieni villakoira. Isoin ongelma on ihmiset jotka pelkäävät koiria tai jos koira pomppii kun se on likainen. Itse koiralle taas on vaarallista jos se juoksee tien yli tai käy tervehtimässä koiraa joka osoittautuu agressiiviseksi.
jonte
 
Viestit: 3
Liittynyt: To Maalis 25, 2004 12:13 am
Paikkakunta: Esbo

ViestiKirjoittaja Vieras » To Huhti 01, 2004 6:00 pm

Jonte;
Aivan kuten esimerkissäsi mainitsit, niin koirat yhdistävät opetushetkeen paljon useampia asioita, kuin me ihmiset tulemme ajatelleeksi. Niinpä koira voi äkilliseen tapahtumaan reagoida myöhemmin "dejavu"-ilmiöllä (Tämä ei ole missään koirakirjoissa, oma sanavalintani aiheelle, varsin epätieteellinen ja huono sana.) Eli "opetushetkellä" se on rekisteröinyt ne asiat, jotka ympäristössä on sillä hetkellä, ja kaikki vastaavat tilanteet saa sen yhdistämään kokemansa myöhemmin aivan erilaisissa tilanteissa, jotka kuitenkin joltain osalta muistuttavat sitä alkuperäistä tapahtuma-ajankohtaa.
Tämä on ihan yleisesti tiedossa, että "pakon" käytöllä on myös se toinen puoli, joka ei aina ole ennalta aavistettavissa.
Myös siksi suosin itse näitä positiiviseen vahvistamiseen pohjaavia keinoja.

Rugaasin kirjasta; ite tykkäsin kovastikin. Olisi voinut olla vielä perinpohjaisempaa tietoa näistä "rauhoittavista signaaleista". Olen käytännössä nähnyt myös oman koirani niitä käyttävän, kuten monen muunkin. Käytin itse omaan koiraan sen ollessa nuori eritoten "haukottelua", kun koira oli levoton. Asetuin itse sohvalla loikoilemaan, ja muutaman haukotuksen jälkeen koira teki samoin.
Ohitustilanteissa olen hyödyntänyt myös järjestämällä omalle koiralle vapaata tilaa, eli en vienyt sitä täysin kohti toista koiraa, vaan väistin tarvittaessa vaikka pari metriä ajoradan puolelle tai ojan reunalle. Sitä ennen kadun toiselle puolen. Eli vähitellen välimatkaa saattoi alkaa lyhentää.

Ongelma-ei ongelma?
On erittäin suotavaa, että suurin osa nyky-yhteiskuntamme koirista on enempi sosiaalisia. Omistajan/ohjaajan tehtävänä on kuitenkin asettaa ne paljonpuhutut rajat koiran tekemisille. Tiedostat siis itsekin, että koirasi pitäisi totella.

Puhuit ärsykekontrollista. Selostamani vastaehdollistaminen perustuu juuri tähän. Koiralle luodaan mielleyhtymä toiseen asiaan ohituksen yhteyteen. Omistajan on omakohtaisesti koitettava saada selville, mikä "palkkio" olisi koiralle niin mieluinen, että se mieluummin ohittaa koiran ja saa sitten palkkionsa. Tässä astuu kuvioon tottelevaisuuskoulutus. Pelkkä koiran johdattelu leluilla tai herkuilla ei auta kovin pitkään, mikäli se vastaantulija on sietämättömän ihana tai raivostuttavan kamala.
Mielestäni harjoittelu kaupunkiolosuhteissa on ihanteellisen helppoa. yhden ulkoilulenkin aikana saattaa vastaan tulla kymmenkunta koiraa. Ei tarvi muuta kuin odottaa vaan seuraavaa harjoitusta...Eli mikäli asuisin hiukan toisaalla, joutuisin hakeutumaan kaupunkeihin tai ostoskeskuksiin näitä harjoituksia varten. Nyt pääsen helpolla; ovi auki ja siitä se alkaa.
Ainoa vaivannäkö on siinä ,että alkuvaiheessa piti olla jokaikisellä lenkillä aina palloja mukana.

Kun koiran korvat ovat menneet lukkoon, et voi muuta kuin todeta, että missasit tilanteen ja kiidät ohi toisesta mitään sanomatta.

Pidän itsestäänselvänä, että koirat ovat kytkettynä kaduilla.
Lakikin sen määrää, mutta en soisi kenenkään koiralle sitä tilannetta, että toiseen osapuoleen vihamielisesti suhtautuva koira joutuu rähäkkään sen "kiltin koiran" omistajan vuoksi. Eli mikäli koirasi joutuisi suden suuhun, niin vastuu siitä olisi sinulla. Olen myös niiden hallinnassa olevien ei-niin-kilttien koirien puolella, jotka tahtomattaan joutuvat sietämään läheltä-piti-tilanteita.
Niin, talutinkin on pakkokeino, pakote. Sillä rajataan koiran liikkumavapautta.

Loppujen lopuksi, Sinun itsesi on ratkaistava,
miten haluat koirasi noissa kohtaamistilanteissa käyttäytyvän. Sitten sen perusteella lähdet miettimään miten teet itsestäsi kiinnostavamman kuin mikään muu. Sinun tehtäväsi on ohjata koirasi käyttäytymistä. Minäkään en saa antaa koirani syödä ketään. Vaikka se kuinka haluaisi.

Hyvää viikonloppua ja treenikevättä. 8)
Vieras
 

ViestiKirjoittaja nikke w » To Huhti 01, 2004 6:03 pm

Pihkura, unohdin kirjautua sisään äsken.
Eli tuo yllä oleva teksti on mun näppäimistöltä lähtenyt, "vieras" kirjoittanut.
terv.nikke w
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

ViestiKirjoittaja jonte » Ke Touko 05, 2004 12:05 pm

Terve taas, minun vierailut täällä palstalla taitavat olla turhan harvassa...

Puhuit ärsykekontrollista. Selostamani vastaehdollistaminen perustuu juuri tähän. Koiralle luodaan mielleyhtymä toiseen asiaan ohituksen yhteyteen. Omistajan on omakohtaisesti koitettava saada selville, mikä "palkkio" olisi koiralle niin mieluinen, että se mieluummin ohittaa koiran ja saa sitten palkkionsa. Tässä astuu kuvioon tottelevaisuuskoulutus. Pelkkä koiran johdattelu leluilla tai herkuilla ei auta kovin pitkään, mikäli se vastaantulija on sietämättömän ihana tai raivostuttavan kamala.


Teetkö eron tottelevaisuuskoulutuksen ja koulutuksen välillä? En oikein ymmärrä miten tottelevaisuuskoulutus voisi auttaa jos ei houkutteleminen tarpeeksi vahvalla palkalla auta.

Mielestäni harjoittelu kaupunkiolosuhteissa on ihanteellisen helppoa. yhden ulkoilulenkin aikana saattaa vastaan tulla kymmenkunta koiraa. Ei tarvi muuta kuin odottaa vaan seuraavaa harjoitusta...Eli mikäli asuisin hiukan toisaalla, joutuisin hakeutumaan kaupunkeihin tai ostoskeskuksiin näitä harjoituksia varten. Nyt pääsen helpolla; ovi auki ja siitä se alkaa.
Ainoa vaivannäkö on siinä ,että alkuvaiheessa piti olla jokaikisellä lenkillä aina palloja mukana.


Mielestänmi se ei oikein ole noin helppoa. Ensinnäkin en halua että meidän ulkoilusta tulee yhtä harjoittelutuokiota. Ulkoilu tulisi olla koiralle vapaaikaa. Toki 5-10 minuutin harjoittelutuokioita voisi olla useampi yhden ulkoilukerran yhteydessä. Ainakin ihmisiä tulee ulkona aika paljon vastaan, koiria on sitten vähän vähemmän. Tai sitten se vain on kuten kirjoitin aikaisemmin, olen liian laiska...

Toisaalta vieraiden ihmisten kouluttaminen on aivan liian vaikeeta. Joko ne ihastuvat koiraan ja palkitsevat (antavat huomiota) juuri sen huonosta käytöksestä (pomppimisesta). Tai sitten ne eivät huomioi koiraa (ja katsovat minua vihaisesti). Eli koiralle tämä on epäsäännöllistä palkitsemista, mikä taas voimakkaasti vahvistaa sen toimintaa.

Lisättäkööt tähän vielä että koira on monta kertaa käynty tervehtimässä ihmisiä jotka sanovat että koirat eivät tykkää heistä. Olemme (vahingossa) piristäneet monen vanhuksen päivää. Eli tällä ongelmakäytöksellä on myös "hyvät" puolensa.

Pidän itsestäänselvänä, että koirat ovat kytkettynä kaduilla.
Lakikin sen määrää, mutta en soisi kenenkään koiralle sitä tilannetta, että toiseen osapuoleen vihamielisesti suhtautuva koira joutuu rähäkkään sen "kiltin koiran" omistajan vuoksi. Eli mikäli koirasi joutuisi suden suuhun, niin vastuu siitä olisi sinulla. Olen myös niiden hallinnassa olevien ei-niin-kilttien koirien puolella, jotka tahtomattaan joutuvat sietämään läheltä-piti-tilanteita.


Tiedän että koiraa ei oikeastaan koskaan saa pitää vapaana. Toisaalta jos koira aina joutuu kulkemaan kytkettynä niin se mielestäni lähentelee eläinrääkkäystä... Lakia yritän seurata maalaisjärjen mukaan. Syy miksi haluaisin koiran käyttäytyvän "paremmin" on juuri että muut koirat ja ihmiset eivät stressaantuisi ja oman koiran turvallisuus.

Siinä mielessä olemme onnellisessa tilanteessa että koira täyttää kohta kaksi vuotta ja vain kaksi kertaa on tullut vastaan koiria jotka eivät ole sietäneet meidän poikaa. Useimmiten koiranomistajat uskovat meidän poikaa nartuksi kun heidän urokset "eivät siedä muita uroksia". En tiedä mitä vikaa meidän pojassa on. :-)

Niin, talutinkin on pakkokeino, pakote. Sillä rajataan koiran liikkumavapautta.


Tarkoitin että se ei opeta koiralle mitään. Oikeaa käytöstä ei mielestäni opeteta pakotteiden avulla. Tavallaan pakotteen käyttö tarkoittaa sitä että epäonnistun koulutuksessa joka kerta kun niitä tarvitsen. Ja kun pakote poistetaan niin ei toivottu käytös palaa helposti.

Loppujen lopuksi, Sinun itsesi on ratkaistava,
miten haluat koirasi noissa kohtaamistilanteissa käyttäytyvän. Sitten sen perusteella lähdet miettimään miten teet itsestäsi kiinnostavamman kuin mikään muu. Sinun tehtäväsi on ohjata koirasi käyttäytymistä.


Tai oikeastaan on kysymys siitä että pitäisi tehdä vieraat ihmiset vähemmän kiinnostaviksi. Se puska mitä koira tutkii kun se havaitsee vieraan tulisi olla kiinnostavampi. Minä, tai oikeastaan palkkio, tulisi olla maailman kiinnostavin asia kun kutsun koiraa.

Meillä on nytten meneillään ihmisiä tervehtimistä muokkaava harjoittelu. Ollaan otettu pari askelta taaksepäin ja yritetään tarkemmin rajatussa ympäristössä. Koira tietää jo että kun me omistajat tulemme kotiin niin emme huomioi sitä ennenkuin se rahoittuu, tai ei se rauhoitui mutta se istahtaa. Nytten yritämme siirtää tämän erääseen tuttavapariskuntaan, sitten muihin tuttuihin ja sitten harjoittelemme samaa ulkona. Tällä yritän saavuttaa sen että koira ei pomppisi vieraita kohti sekä myös vähän rauhallisuutta jotta se kuuntelisi käskyjä paremmin.
jonte
 
Viestit: 3
Liittynyt: To Maalis 25, 2004 12:13 am
Paikkakunta: Esbo

ViestiKirjoittaja nikke w » Ke Touko 05, 2004 10:09 pm

- En tee eroa koulutuksen ja tottelevaisuuskoulutuksen välillä. PENNUN KASVATUS on hiukkasen eri juttu, mutta kun puhun tottelevaisuuskoulutuksesta, tarkoitan siis koiran kouluttamista vaikkapa yhteiskuntakelpoiseksi. Tai ihan vaan kotikoiraksi. Tai kilpakoiraksi. Samat periaatteet siinä mielestäni toimivat. Jos haluaa "hanskassa olevan" kotikoiran, niin ei siinä voi tavotteista tinkiä. Riippuu tietysti, mitä haluaa ja minkä tyyppinen koira on perusolemukseltaan. Riippuu siitä, mihin itsekukin tyytyy.

-Voi tokkiinsa, kyllä meillä vaan ulkoilu on rentouttavaa yhdessäoloa. Välillä juostaan mettässä vapaana :shock: ja keskenkaiken saatan huudahtaa jonkun käskyn, jonka jälkeen sitten leikitään.
Vieraat ihmiset ovat minulle "neutraalia harjoittelurekvisiittaa", eli en ota heihin kontaktia. En tunne heitä, keskityn vain oman koirani ohjaamiseen ja käyttäytymiseen. Sekä omaan käyttäytymiseeni.

-Pakotteet; ikuisuuskysymys. Toiset niitä käyttävät, toiset eivät. Toisille sopii yksi koulutustapa, toisille toinen. Suomi on pullollaan erilaisia kouluttajia, terapeutteja ja konsultteja, joista varmasti kukin löytää mieleisensä. Oman kokemukseni perusteella yhdisteltäessä sopivasti positiivista vahvistetta (runsaasti) ja tarvittaessa sopiva määrä pakotetta (ei liene välttämättömyys kaikkien koirien kohdalla) pakotteiden tarve vähenee koulutuksen edistyessä, sillä ne positiivisen vahvistamisen kautta opetetut asiat kantavat hedelmää, ja koira alkaa tarjota niitä yhä enemmän. Näin saadaan myös iloinen, halukkaasti totteleva koira. Tämä on siis yksi tapa. "Kukin tulee uskollaan autuaaksi."
Jos pakotteen poisjättäminen aiheuttaa ei-toivotun käyttäytymisen ilmenemisen jälleen, ei koiralle ole opetettu sitä toivottua käyttäytymistapaa oikein.

-Noin niinkuin yleisellä tasolla; ihmisenkin on kamalan vaikea oppia pois vanhoista tottumuksista ja tavoista. Paljon vaikeampaa, kuin uuden asian omaksuminen. Eipä se koiralla sen helpompaa liene ?
Nyt siirryn toteuttamaan itseäni vihdoin ja pääsen nukkumaan. Se se vasta on palkitsevaa.[/i]
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

ViestiKirjoittaja jonte » To Touko 06, 2004 12:01 am

Jos haluaa "hanskassa olevan" kotikoiran, niin ei siinä voi tavotteista tinkiä. Riippuu tietysti, mitä haluaa ja minkä tyyppinen koira on perusolemukseltaan. Riippuu siitä, mihin itsekukin tyytyy.


Ei saisikaan. Mutta koira vie meistä tavallisista tallaajista usein voiton ja siksi ne kulkee kytkettynä...

-Voi tokkiinsa, kyllä meillä vaan ulkoilu on rentouttavaa yhdessäoloa. Välillä juostaan mettässä vapaana :shock: ja keskenkaiken saatan huudahtaa jonkun käskyn, jonka jälkeen sitten leikitään.


En minä ole väittänyt mitään muuta. Puhuin lähinnä meidän ulkoilusta ja millaiseksi sitä en halua muuttaa.

-Pakotteet; ikuisuuskysymys. Toiset niitä käyttävät, toiset eivät. Toisille sopii yksi koulutustapa, toisille toinen.


Ja jokaista koiraa pitää koluttaa sen luonteen mukaan. Ihminen vaan koluttaa helposti pakotteita käyttäen, olettaen että nopein tapa on "näyttää" koiralle miten asiat pitää tehdä. Ehkä minä vain katson asiaa liian suppeasti oman koiran näkökulmasta...

Eiköhän me olla aika samoilla linjoilla, ja toi nukkumaanmeno kuulostaa aika houkuttelevalta. :-)
jonte
 
Viestit: 3
Liittynyt: To Maalis 25, 2004 12:13 am
Paikkakunta: Esbo

ViestiKirjoittaja ella » Pe Heinä 30, 2004 8:02 am

Meillä ollut näitä ohitusongelmia. Niitä oli tuossa alle vuoden iässä(nyt 18 kk), ja silloin saatiin ne tilanteet hallintaan, eli ohitettiin kauniisti pörhistelemättä.
Nytpä ne on tulleet takaisin. ne tuli vielä itse asiassa kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oltiin tapahtumassa, jossa paljon samanrotuisia koiria, ja koiruus olikin niskavillat pystyssä kaikille! Edes 3-kuinen pentu ei tehnyt poikkeusta tilanteeseen, vaan sillekin piti räpsähtää????? Onkohan tämä oman egon korostamista vai epävarmuutta ?
Olenkin aloittanut harjoitukset taas alusta. Ongelmana vaan on kun ei makupalat ole kiinnostaneet oikein koskaan ja vetoleikit jaksoi kiinnostaa viime talvena suunnilleen kahden viikon ajan...Nykyään ei edes kahdesti vilkaise koko riepuja, mitkä silloin ihan alkujaan pennumpana oli ihan mukavia. Palloleikki olisi minusta ihan kiva, mutta miten saisin tuon koiran olemaan asiasta samaa mieltä? Nimittäin kun heitän pallon, lähtee kyllä perään, mutta kun huudan sitä, pudottaa pallon maahan ja tulee luokseni(sama juttu jos on liinassa), tai sitten viipottaa "karkuun" ja pudottaa sen pallon sinne kauemmas ennenkuin tulee luokseni. Miten kummassa saisin sen tajuamaan, että pallon tuominen minulle on hyvä juttu :?
Eli tämä pörhistely ja leikkitaidon puute tässä nyt pähkinänkuoressa mättää. Hirvittää tuo pörrääminenkin, kun olis näyttelyt edessä ja siellä vasta koiria onkin(onkohan se pidettävä "hirttosilmukassa" koko näyttelyn ajan) Ei nimittäin hirveesti voi riskeeratakkaan, kun kyseessä on suuri ja voimakas koira, meinaan et pakko pitää sitä hihnaa piukemmalla koko ajan, ettei tule vahinkoja(koira ei siis mielestäni ole vihainen, vaan oikein leppoisa ja tuttujen koirat saa vääntää sen vaikka solmuun, ei hikeenny juuri mistään) Tiedän kyllä et se hihnalla kurraaminen on huono juttu ja varmaan provosoin sillä koiraa vielä enemmän ärjymään, mut minkäs tommosessa paikassa muuta voi . Neuvoja viisaammilta kiitos :)
ella
 

ViestiKirjoittaja nikke w » Pe Heinä 30, 2004 9:49 am

Hmm-Millä tavalla ne ensimmäiset pörhistelyt ja murmatukset saitte pois tuolloin alle vuoden iässä? Mitä teit, kun koira ENSIMMÄISEN tai toisen kerran pörhisteli?
Ootteko olleet säännöllisesti /epäsäännöllisen säännöllisesti jossain tapahtumissa, joissa muita koiria paljon (esim. koulutukset, näyttelyt..) vai oliko tämä tapahtuma itsessään sellainen "maalta kaupunkiin"-tilanne eli kylmiltään koissu kehiin?

Niin, palkkio pitää kehitellä koiran mukaan. Kaukoparannus ei täältäkäsin toimi, joten nyt pitää vaan kokeilla eri konsteja, millä pykälä kerrallaan saisi koiran mieltämään sitä hyödyttäväksi ton palloleikin. Mikäli leikki jatkuu liian pitkään, koira kyllästyy siihen. Saalisvietti on nk. kyllääntyvä vietti, ja siitä on pitkälti pallonheittelyssä kyse.
Ite käytän alkuvaiheessa kahta palloa, jos koira on tietyntyyppinen. Kun itselläni on se "parempi" pallo, koiralla on hyvä syy tulla edes lähemmäs saadakseen SEN pallon, joka mulla on. Aluksi voi joutua paljonkin juokseen ite, mutta kun ei anna sitä omaa palloansa heti, vaan vitkuttaa askel askeleelta koiraa lähemmäs ja liikkuu itse taaksepäin samalla, niin yleensä koirat vastaavat tähän hippaleikkiin. Aika vaikee selostaa. Tähän pitäs saada videopätkä..

Hmm.Haravoisin match show-harjoitteluissa kokemusta lisää, siellä vois vähemmän virallisessa ympäristössä tutkailla koiraa. Oivallinen paikka opettaa koiralle sopivaa käytöstä näyttelyitä ajatellen. Eihän kyse tarvi olla sen kummemmasta asiasta, kuin että koira on vaan "unohtanut" eli ei ole kunnolla oppinut, että KAIKKIALLA ollaan suu soukemmalla.
Monet mopet toimii sillä periaatteella, että kun niitä tarpeeksi harjaannutetaan tietyissä ympäristöissä, niin ne lopulta osaavat siellä käyttäytyä. Satunnaiset visiitit hirvittävät ja pistävät pörhistelemään. Epävarmuutta. Ja nuoren koiran pöllöilyä; kaikkea pitää kokeilla. Mutta jos ei siihen puututa, niin helposti käy niin ,että tavasta tulee pysyvä, ja koira tekee mitä on saanut tehdä.
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

ViestiKirjoittaja ella » Pe Heinä 30, 2004 11:40 am

:) Taitaa mennä tohon nuoren koiran pöllöilyn piikkiin.......

Ekat pörinät saatiin aikanaan pois ihan johtajuuden vahvistamisella(4:n viikon kuuri).
Koiraa ei huomioitu muuta kun ruokittaessa, koulutettaessa ja lenkittäessä. Ei ollenkaan siis irtijuoksuja metsässä eikä pihalla, ei leikitty eikä rapsuteltu. Kaikki mitä koiralle tapahtui tuon neljän viikon aikana, tuli vain ja ainoastaan meidän aloitteesta. Ohitukset alkuun siinäkin tiukan käskyn alla ja jos meinas pörrätä, napakka nykäsy hihnasta ja tiukka EI pienen murinan kera, niin et koira todella käänty ihmettelemään, mikä sille mammalle ny tuli :shock:
Ei nyt ihan mettästä tonne tapahtumaan menty...Oli just edellisenä viikonloppuna tutustunu 5-v täysin vieraaseen terrieriurokseen, ja olivat sulassa sovussa koko viikonlopun. Koira ei siis irtiollessan ole mitenkään agressiivinen. Siksi ajattelinkin, onko omassa käytöksessä nyt jotain pielessä, kun koira tekee noin.Tokokentällä ja mätsäreissä on kyllä rampattu. Kentällä en tosin koskaan anna sen häärätä muiden koissujen kanssa, eikä mätsäritkään mielestäni ole mitään riekkumispaikkoja. Tuttujen koirakavereitten kanssa käydään leikkimässä sit ihan erikseen. Mut voihan se olla et kun nyt kesäaikana ollaan enempi oltu lomailemassa mökillä oman perheen kesken, siltä on vaan jotenkin unohtunu muutamassa viikossa kaikki sosiaalinen käyttäytyminen.
Siksi se oli mullekkin niin yllätys/järkytys toi pärinä, kun en osannu unissanikaan kuvitella sen käyttytyvän noin hölmösti. Esim: päästin siellä koiratapahtumassa sen siis ihan löysällä hihnalla tutustumaan suht samanikäseen tuttuun kaveriin ja mitään ei keritty tekee kun ne oli toistesa villoissa kiinni.En siis tehny tilanteessa oikeestaan mitään(kun olin niin hölmistyny), vaan irrotettiin koirat toisistaan ja lähdettiin pois siitä. Näyttelyissä, myös mätsäreissä tosiaan toi koira joskus tuntuu kuumenevan kovasti . Oisko vaan niin et liikaa kerralla.Ite en nimittäin näyttelyitä jännitä, et musta se ei varmaankaan tartu koiraan. Ei sille koskaan ole mitään pahaa tapahtunu näyttelyissä, päinvastoin :?
Kaipa tässä täytyy nyt pitää vähän enempi "sulkeisia" koiralle ja koittaa keksiä joku leikki, mikä sen sais innostumaan......
ella
 

ViestiKirjoittaja nikke w » Pe Heinä 30, 2004 1:03 pm

Hmm.
Jos mietin aikaa taaksepäin, ja omaa edellistä rotikkaurosta näyttelykehissä..Niin kyllä sanoisin melkein, että ei edes niitä aiemmin tuttuja koissuja päästetty keskenään tekemään tuttavuutta kun ikää alkoi olla riittävästi junioriluokkaan. Kultsukehis taas kaikki makoili toistensa jaloissa aivan sulassa sovussa pitkin poikin.
Kehässä ravattiin ja seisottiin, mutta vieruskaveria ei paljon pällistelty. Raaka meininki, mutta kun läheskään kaikki koirat eivät ole sosiaalisia läpi elämänsä. Tietyissä roduissa on enempi taipumusta kaikenmaailman kähinöintiin kuin toisissa, eikä mulla ole siihen sen kummempia poppakonsteja. Tiukka kuri, eli muita ei vilkuilla ja palkkio siitä. Näin mulla on ollut tapana tehä. Nykysen uroksen kans aikonaan samal systeemil.

Jos toi nk.johtajuuden vahvistaminen toimi tuolloin, niin kai sitä vois uuemmanki kerran alusta alottaa. Itse en enää usko yksittäisten "johtajuusharjoitusten" autuaaksitekevään voimaan, vaan ajattelen ennemminkin ihmisen ja koiran välistä suhdetta alati olevana asiana. Olen itse tällanen raakalainen koirani kanssa; ei ole asiaa sohvalle eikä sänkyyn - edes makkareihin..ruoka ei tule kun manulle illallinen vaan osa muonasta tehdään töillä ja tottiksella, mikä tahansa käsky koska tahansa annetaankin, sitä noudatetaan tai sitten se pistetään tapahtumaan. Toki mä lällytän sitä myös ja kehun, motivoin ja palkitsen aina kun siihen on aihetta. Ja silti voin sanoa, että AINA on parantamisen varaa.

On meilläkin ollut jaksoja, jolloin koissu on joutunut olemaan suorastaan "pellossa" eli töissäkäyvänä, 3 lapsen äitinä ja vaimokkeena olo ei aina salli koiran treenausta niin täyspainosesti. Kun sitten tuollaisen kauden jälkeen olen ottanut koiran taas hommiin, niin on se alkuun vähän sellasta vääntämistä, jotta saan koiran tekemään asioita haluamallani tavalla. Mutta ehkä tässä piileekin se juju, miksi aikoinani tähän rotuun päädyin.

Pöllöilyä tai ei; Oleellisempaa kuin yksittäiset harjoitteet (esim. ovista edellä kulkemiseen en usko ollenkaan) on asenne koiran käsittelyssä. Varmat otteet, peräänantamaton, jämpti, kehutaan silloin kun on hyvä, ja jos tekee jotain väärin, jätetään huomiotta TAI annetaan palaute, joka joissain tapauksissa täytyy olla negatiivinen. Eli joudutaan käyttämään pakotteita. Tämä taas pitää mukauttaa käsillä olevaan koiraan nähden. Toisille riittää pelkkä EI-sana, toiset tarvitsevat vain vihaisen mulkaisun ja sitten on niitä, joille sama asia menee perille vasta sen 51. toiston jälkeen. Tämän jälkeen se saattaa vielä vaatia eri ympäristöissä kussakin 51 toistoa lisää..(huom, ei kirjaimellinen sääntö)

Eli tutkaile, miten muut ihmiset tekevät, mieti olisiko niistä keinoista teillä apua, mieti MIKSI koira käyttäytyy niin, ja millä keinoin saisit sen käyttäytymään toisin. Ja sitten. Tee vielä suunnitelman mukaan. Matkan varrella voi aina muuttaa systeemiä sen mukaan, miten koira siihen vastaa. Mutta lähdettyäsi jollekin linjalle, se kannattaa jatkaa muutaman viikon ajan samaa menetelmää, jotta tietää, tuottaako tulosta vai ei.

esimerkki:
Tänään käytän naksutinta, ensi viikolla lyön paistinpannulla, seuraavalla viikolla syötän lihapullia. Mikä mättää, kun ei koirani tee haluamallani tavalla?

Hyvää kesän jatkoa harjoittelun merkeissä.. 8)
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

Seuraava

Paluu Koulutus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron