Koirien ohitus, VASTAEHDOLLISTAMISMENETTELY

Pulman paikat ja vinkit toko koulutuksessa

Valvojat: nikke w, gsb

ViestiKirjoittaja Vieras » Su Loka 10, 2004 9:15 am

Hyviä vinkkejä ohituksiin on tullut, mutta jos koiran määrittelmä palkka on hillua/rähjätä vastaan tulevalle koiralle eikä mitkään hanhenmaksapallerot tai lelut sitä voita niin mikä se neuvo sitten on? Ruoka ja lelut autaa jos ongelmia ei ole tai koiralta saa kupin nuri esim. lelulla, mutta jos koira palkkaa itsensä vastaantulevalla koiralla niin kertokaas miten olette asian ratkaisseet?
Vieras
 

ViestiKirjoittaja nikke w » Ma Loka 11, 2004 8:01 pm

Vieras;
-En sanoisi, että koira "palkkaa" itsensä hillumalla ja rähjäämällä toiselle koiralle. Miellän sen ennemminkin niin, että koiralla on tarve viestiä sosiaalisesti, tarve saada enempi tilaa, tarve karkottaa ja loitontaa sitä vastaantulijaa. Rähjääminen on signaali vastaantulevalle.

-Jos ongelmia ei ole, niin miksi ihmeessä kuljettelisin mukanani leluja tai herkkuja??

-Ei ole mitenkään tavatonta, että koira valitsee kahdesta vaihtoehdosta (ohjaajan tarjoamat/ rähjääminen) sen rähjäämisen. Tuolloin vaakakupissa oleva vaihtoehto ei siis ole riittävä syy olla rähjäämättä. Se ei siis miellä palkkioksi palloa/lelua/ruokaa. Kun koira on joitain aikoja toteuttanut itseään noissa ohitustilanteissa, se on hyvin vaikeaa saada muuttamaan opittua käyttäytymistä toisenlaiseksi. Sellaisiahan me ihmisetkin olemme; joku jättää kahvikuppinsa mihin sattuu, vaikka toinen nalkuttaisi päivät pääksytysten asiasta uudestaan ja uudestaan. Pysyvän muutoksen saaminen aikaan vaatii paljon. Ja vastaehdollistamismentelmä, kuten koiran opetus yleensäkin, vaatii satunnaista vahvistamista pysyäkseen yllä. Mikäli oikean toiminnon satunnainenkin palkitseminen lopetetaan, sanoisin, että vähitellen koira kääntyy takaisin ensiksi oppimaansa tapaan käyttäytyä. :(

-Lukaisetko vielä uudestaan koko ketjun alusta asti. Huomasitko, että olin tehnyt oman koirani kanssa jonkin virheen (heh,useitakin!), eli tuli konflikti ja koira tikkas omaan reiteeni kiinni. Ehkä se ei näytä ongelmalta, mutta ainakin se
tuntui siltä jalassa. Meillä asiaa helpotti se, että olin jo pentuaikana rakentanut suhdetta koiraamme, eli olin leikkinyt sen kanssa paljon. olin myös harjoittanut tottelevaisuutta, eli opettanut koiralle joitain asioita. SILTI jouduin tekemään sikana töitä. Valitettavasti mulla ei ole muita konsepteja tarjota.

Kenttäkoulutuksissa ja henkilökohtaisessa ohjauksessa olen käyttänyt lähestulkoon samaa "kaavaa". Mikäli koira ei ole kiinnostunut yhteisestä tekemisestä ohjaajan/ omistajan kanssa, on aloitettava siitä, että rakennetaan suhdetta koiraan. Tämä puolestaan vaatii paljon yhdessä tekemistä koiran kanssa. Ja oikeastaan vielä enemmän uudenlaisen asenteen omaksumista koiraa kohtaan. Ihmisen oman käyttäytymisen on ensin muututtava, jotta voidaan saada aikaan muutosta koiran käyttäytymisessä. Tämän olen kokenut.
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

ViestiKirjoittaja Suppari » Ke Huhti 26, 2006 9:49 am

Hei,

Olemme harjoitelleet tämän vastaehdollistamis menetelmän mukaan hihnassa kävelyä ja se onkin tuottanut tulosta. Ongelmana on tilanteet, joissa ruoka ei kelpaakkaan koiralle palkaksi (toisten ohitus, sisätiloihin meno).
En ole tottunut ulkona leikkimään koiran kanssa, joten en oikein tiedä miten aloittaa lelulla palkkaaminen. Lisäksi asumme Helsingin keskustassa, joten ojanpohjalle leikkimään meno ei oikein onnistu. Koiramme on ns. pallohullu, eli kuumuu siis pallolla leikkimisestä joten niillä ei meillä leikitäkkään. Pallo kuitenkin saa koiran huomion tilanteessa kuin tilanteessa. Olisiko perempi kuitenkin valita jokin vähemmän tunteita herättävä lelu?
Tuo palkkaus osio on minulle myös hieman epäselvä, ohitamme toisen koiran lelun avulla, ja sitten annanko lelun koiralle suuhun, vai kuinka? Koira ei ole agressiivinen tms. ainoastaan innokas leikkimään ja koheltamaan.
Tähän asti olemme vain kiertäneet toiset koirat. Kaksi jalkakäytävän leveyttää rittää kauniisti kulkemiseen, mutta yksi on liian vähän. Koira pysähtyy ja toisen koiran kohdalla yrittää syöksyä päin. Pitäisi löytää jostain laumoittain pieniä räkyttäviä koiria meidän lenkkimme varrelle, niistä koiramme ei nimittäin välitä pätkääkään ja ohitukset sujuvat aina erittäin mallikkaasti :lol:.
Suppari
 
Viestit: 4
Liittynyt: La Huhti 15, 2006 4:58 pm

ViestiKirjoittaja nikke w » Ke Huhti 26, 2006 8:15 pm

-Tilanteet, joissa ruoka ei kelpaakaan palkaksi;
--Onko koira kylläinen?
--Onko ruokapalkka TARPEEKSI hyvää? (siis gourmeeta)

--Koira mitä ilmeisimmin niin kiihtynyt, että ei kykene eikä siis halua syödä yhtään mitään. > Tilanteesta ja koirasta riippuen joko lisää välimatkaa ohitettavaan kohteeseen (edettävä koiran ehdoilla eli se on sitten se kaksi jalkakäytävän leveyttä, ei sen vähempää tässä opetusvaiheessa!) tai palkkion vaihtaminen siihen palloon. Mikään ei mielestäni mene "pilalle", mikäli parin viikon ajan järjestelmällisesti kokeilee ohituksissa sitä palloa. Mikäli teet sen oikein, koira alkaa aikaa myöten siirtää katseensa koiran havaittuaan Sinuun ja odottaa palkkiota, vaikka ei sitä olisi näkyvissäkään. Mikäli toimit epäjohdonmukaisesti (=palkitset liian myöhään tai satunnaisesti), koira ei opi. Edistymisen havaitsee kyllä kahdessa viikossa.

Periaatteessa pallon saa "saalistaa" palkkioksi, mutta kaupunkiolosuhteissa olen heittänyt koiralle "kopin" joskus. Pääsääntöisesti kuitenkin aina poispäin koirasta. Vaikka pitäisit narupallon narusta kiinni ollen itse kyykyssä.

Miksei se koira saisi "hullaantua" pallosta???
Toki on ongelmansa siinäkin, kun käytetään lelua ruoan sijasta tässä palkitsemisessa. Ainakin omistajan näpit saattavat olla vaarassa, jos meinaa koira kiehua yli. Siksi ruokapalkkio on "turvallisempi". Itse lähden siitä, että koira määrittelee sen, mikä on palkkio. Myös vähempiarvoisten palkkioiden arvostusta voi kasvattaa.
Jos jostain saat käsiisi katseltavaksi Inki Sjöstenin ARKITOTTELEVAISUUS- videon, niin siinä kerrotaan sekä vastaehdollistamisesta että palkitsemiskeinoista ylipäätänsä hyvin selkeästi. Ei pidä unohtaa ihmistä, sosiaalista kontaktia (toiset puhuvat tässä vaiheessa laumavietistä) ja verbaalisen äänenkäytön merkitystä!

Lelulla ulkona leikkiminen tapahtuu aivan kuten sisälläkin: Villitään koira, annetaan sen saalistaa lelu ja sitten siitä tehdään hauska leikki omistajan kanssa. Tehdään siis leikistä omistajaan sidottu. Mikäli koira on omistuksenhaluista sorttia, kaksi täsmälleen samanlaista lelua on erinominen keino huijata koira kuvittelemaan, että Sinulla on se parempi lelu...

En anna koiran pysähtyä, hinaan sen vaikka nahkoineen ohi. TAI jos pysähdytte, niin katsekontakti SINUUN namien tai lelun kanssa palkkiona, mutta sieltä ei sitten edes vilkasta siihen ohitse menevään koiraan. En hyväksy rynnimistä toista koiraa kohti, ja se silmämunien pyöräytys toiseen koiraan päin edeltää tätä, eli on saatava koiran koko huomio. Ei vain näennäinen istuminen. Jep- pienet koirat ei olekaan ollenkaan haasteellisia.... :twisted:

Mitä tulee sisällemenoon, niin en ymmärrä, mihin siinä tarvitaan vastaehdollistamista? En kysy koiralta, suvaitseeko se tulla sisälle, vaan nappaan kainaloon tai kaulapannasta ja seon menoo sitten jos on kiirus. Jos on mahdollisuus, sitä treenataan sitten erikseen ruoan kanssa. Kuten autoon hyppäämistä. Päivittäisen elämän harjotuksia, joissa kysytään tahdonvoimaa. Tarkoitit varmaan ,että ruoka ei kelpaa palkkioksi sisällemenoon??? Niin, ei meilläkään; sitten laitettiin koira liinaan ja kutsu kävi sisälle - ei tullut, hinattiin sisälle ja palkattiin kehuin. Alkoi ne herkutkin sitten jossain vaiheessa kelpaamaan.

Kerro, onnistuuko vai tarvitsetko vielä Hands On - käytännönneuvoja?
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

ViestiKirjoittaja Suppari » Ke Huhti 26, 2006 9:35 pm

Kiitos vastauksesta, laitan tähän vielä pientä tarkennusta tuohon aikaisempaan viestiini.
- Nimenomaan kyse siitä, että koira liian kiihtynyt syödäkseen/ kuullakseen
- Pallo oli pienestä pitäen koiran suosikki lelu. Murrosikään tullessaan, palloleikit kuitenkin alkoivat kiihdyttää koiraa liikaa. Koira esim. leikki pallolla aikansa, pallo pistettiin piiloon ja vähän ajan päästä tästä koiraa kiellettiin jonkin muun asian johdosta, joilloin koira rähähti ihmiselle. Tätä ei tapahtunut koskaan muulloin, kuin palloleikkien jälkimainingeissa, josta päättelimme, että palloleikin aikana adrenaliiniä alkaa erittyä turhan paljon ja purkautuu sitten vielä sen jälkeenkin :?. Palloleikit siis loppuivat ja niin loppui rähähtelykin.
- Sisälle meno liittyy vieraisiin paikkohin, kuten eläinlääkäri, rautatieasema tms. Sinne mennään siis 100 lasissa ja ovenraamit kaulassa. Vastaehdollistamista siksi tähänkin, että sisälle voidaan mennä myös asiallisesti.
- Tuo palkkaamisen oikea aikaisuus on varmaan mulla juuri ongelmana, tuntuu, että käsiä on aina liian vähän, liikaa, tai sitten ne tekevät jotain ihan muuta kuin mitä olisi tarkoitus. Mutta harjoittelua harjoittelua, niin eiköhän emäntäkin opi :wink:

Tuosta videosta vielä, kuuluuko se saman tekijän Arkitottelevaisuus kirjaan? Helsingin kirjastojen tietokannasta löytyi kyllä kirja, mutta ei videota. Googlesta tulleista ruotsinkielisistä linkeistä olin ymmärtävinäni, että kuuluisi tuohon kirjaan?
Suppari
 
Viestit: 4
Liittynyt: La Huhti 15, 2006 4:58 pm

ViestiKirjoittaja nikke w » Pe Huhti 28, 2006 7:33 am

Arkitottelevaisuus-videota saa ostettua esim. näyttelyistä, tai tilaamalla vaikkapa Showmedian sivustolta verkkokaupasta, linkki tässä:

http://www.showmedia.fi/verkkokauppa/

(Ylläpito poistakoon, jos katsoo että menee mainostamiseksi, tässä on nyt vaan kyse siitä, mistä jotain saa hankittua..helposti)

*****
Kyllä määkin suuttusin, jos heiluttelisit edessäni tonnin seteliä ja sanoisit, että" saat jos kerkeet napata"...ja sitten peruisit lahjoituksesi ja pistäsit setelin omaan pussiin... Huono vertaus, mutta ymmärrän kyllä asian sekä koiran että Sinun kannalta.
Leikkikö koira itsekseen sillä pallolla, vai oliko se sellaista yhdessä leikkimistä eli halusiko koira tajota palloa Sinulle vai omiko mieluummin itselleen??

Osa koirista, monet, ovat sellaisia, että ne eivät mielellään jaa tavaroita omistajan kanssa. Tähän me kuitenkin pyrimme ja tietoisesti itse haen ja muokkaan tätä käyttäytymistä jo pienestä pennusta asti. Ei edes noutajilla ole se luontaista, että ne kantaisivat tavaroita OMISTAJALLE. Kaikki noutajat eivät edes HALUA kantaa esineitä. Etenkään, jos ne on ensin siitä vierotettu kieltämällä kaikkien ihanien sammakonraatojen ja räkärättien suustariuhtomisen kanssa. Toisaalta on koiria, jotka suorastaan kantaisivat tavarat omistajan suuhun asti.

Leikkimisen yksi kulmakivi on se, että määrittelet ja selvität itsellesi, millä tavalla koirasi suhtautuu esineisiin ja kanssasi leikkimiseen. Sitten systeemiä lähdetään muuttamaan haluamaasi suuntaan.

-Jep, tiedän tunteen kun kädet eivät tee, niinkuin aivot suunnittelivat niiden tekevän. Tai siis kädet tekevät myöhässä...vaikka tietäsivät miten toimia. Harjotusta vaan; jos minä olen sen oppinut, niin se tarkottaa sitä että moni muukin sen voi oppia... :D

Nyt ymmärrän myös, mitä tarkoitit sisällemenokuviossa. Aivan, melkonen kiihtymystila, ja kukas sitä nyt eläinlääkäriin haluaisikaan mennä. Systeemin saa toimimaan varmasti useemmallakin tavalla. Yksi tapa on kuljettaa sitä koiraa niissä paikoissa kyllästymiseen asti. Ei helposti toteutettavissa.
Itse olen käyttänyt käskynalaisuutta, eli muissa yhteyksissä opetettu SEURAA ja ISTU, kun otetaan koira autosta ja päästään eläinlääkäriin sisälle. Koiran ikä huomioitava, pennulta ja nuorelta koiralta ei voi vaatia samoja asioita kuin aikuiselta tai esim vuoden täyttäneeltä koiralta. Oleellisempaa kuin ikä, on se, mikä on koiran "koulutustaso". Tyhmä sana, mutta en nyt keksi tähän parempaakaan.

Varsinaisesti vastaehdollistamisella en tätä kuviota tekisi. Jos koira pelkää, ja syötät sille herkkuja siinä tilassa, se itseasiassa vahvistaa sen pelkoa. Sitä tunnetilaa, jossa ne herkut on syöty. Voi myös olla ,että koira ei kykene siinä tilassa syömään. Siksi käytän siinä muualla (=aluksi häiriöttömässä paikassa opetettuja, häiriöitä lisäämällä ajan myötä) opetettuja käskyjä, jotka vaan siirrän uuteen ympäristöön. Ja käskyn noudattamisesta pääsee palkitsemaan, jolloin koiran tunnetila on suuremmalla todennäköisyydellä oikea, eli varma ja rauhallinen. :)
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

ViestiKirjoittaja Suppari » Ke Touko 03, 2006 9:55 am

Koira leikki nimenomaan itsekseen pallolla. Me ollaan selkeästikin menty vikaan siinä, että koiran yksinnään leikkimistä on aina "kannustettu". Olen jostain syystä ollut sellaisessa käsityksessä, että näin tulisi tehdä. Nyt kun mietin asiaa, en edes itse keksi miksi :roll:. Koiralla on taipumusta lelujensa omimiseen, antaa kyllä pois, mutta selvästi ei mielellään. Nyt alamme siis leikki harjoituksiin tuolla kahden lelun metodilla, mistä aiemmin oli puhetta. Ja ehkäpä vasta sitten, kun leikkimis kuvio on selkeämpi, siirrymme ulos käyttämään sitä palkkaamisessa? Mietin vain edelleen tuota leikin lopettamista. Jos lopetan leikin ja pistän lelun piiloon, eikö koira koe sitä rangaistuksena: "Ei kannata antaa omistajalle lelua, koska leikki loppuu siihen"? Vai palkataanko lopuksi vielä ruualla? Vastaanpa nyt itselleni, että jos hieman tarkemmin lukisi kohdan josta puhuu, niin huomaisi sielä maininnan, että juuri näin voi tehdä. Lupaavasti on ainakin alkanut leikki harjoitukset, vaikka syöminen ei kelpaakkaan koiralle vaihtariksi lelusta.

Koira ei pelkää eläinlääkäriin tms. mennessä. Kunhan vaan höyryää innoissaan. Luulen, että tämäkin juontaa juurensa koiran pentuajoilta. Kun koira oli pentu, kävimme paljon kyläilemässä eri ihmisten luona. Lähes kaikilla tutuillamme on kuitenkin koira, joten luulen, että oma koiramme päätteli mielessään: uusi paikka -> kohta taas leikitään uuden kaverin kanssa. Uusissa paikoissa kyllä osaa sitten rauhottua, kunhan on ensin päästy sisälle ja hetki katseltu menoa. Olen tähän yrittänyt käyttää seuraa komennon alla menoa, mutta häiriöitä on liikaa, eikä koira pysy käskyn alla. Siedätystä ja lisäharjoittelua siis. Koira on kohta 3v, mutta koulustaso ei ole kovin korkea :oops:

Meidän tilanne on luultavasti melko tyypillinen ensimmäisen koiran omistajan tilanne. Virheitä on tehty ja koira on saanut haluamiaan asioita riehumalla ja käyttäytymällä tavalla, joka ei ole suotavaa. Kuinka monesti olenkaan miettinyt niitä asioita, jotka nyt tekisin alusta lähtien aivan toisin. Positiivista on kuitenkin se, että vaikka koiralle oli jo muodostunut huonoja tapoja (kuten vetäminen), niistä on kuitenkin ollut mahdollista päästä eroon. Tämän kannustamana haluankin päästä niistä lopuistakin huonoista tavoista eroon :wink:. Tietysti on myös mukava huomata, että on itsekkin oppinut opettamaan koiraa paremmin. Myös suhde koiraan on parantunut, kun yhdessä on puuhailtu hieman rakentavammin, kuin aluksi.
Suppari
 
Viestit: 4
Liittynyt: La Huhti 15, 2006 4:58 pm

ViestiKirjoittaja Suppari » Ke Touko 17, 2006 10:59 pm

Nyt taas kaipaisin hieman lisäneuvoja. Ollaan kovasti harjoiteltu sisällä ja edistystä on näkyvissä. Palkannut olen vielä ainakin ruualla, lelusta tuppaa vähän katoamaan korvat ja järki. Ongelma on siinä, että koiralle on alunperin opettu seuraaminen ilman katsekontaktia, näyttely tyyliin. Katsekontakti on koiralle kyllä tuttu muista yhteyksistä (luvan pyytämisestä). Jostain syystä näiden kahden asian yhdistäminen tuottaa ongelmia. Koira joko seuraa kauniisti, mutta katselee vain eteenpäin, tai seisahtuu ja katsoo kauniisti. Mitenkähän saisin esitettyä asian koiralle, että myös liikkuessa voi katsoa? Olen yrittänyt palkita pienestäkin liikahduksesta, mutta koira ei selkeästikään ymmärrä, mitä siltä haluan.
Suppari
 
Viestit: 4
Liittynyt: La Huhti 15, 2006 4:58 pm

ViestiKirjoittaja nikke w » Ti Kesä 27, 2006 10:13 pm

Pahoittelen vastaukseni viivästymistä. Käyn nykyään _todella_ harvoin millään palstalla, ja jostain syystä olen näemmä unohtanut vastata viestiin.

Katsekontaktissa seuraamisen tärkeys, mistä lie kehittynyt - jos ajatellaan työ-ja metsäkoiria tai opaskoiria, niin ei niitten passaa paljon omistajan silmiä tuijotella. Siinä jää työnteko hunningolle.
Ensimmäinen kultsuni seurasi katse eteenpäin, kunhan nyt kohdallaan kulki.
Mitä ilmeisimmin teilläkin on opeteltu SEURAA-sana eteenpäin kulkiessa, katse eteenpäin suuntautuneena.

Aina on mahdollista opettaa erillinen käskysana uudelle toiminnolle, joka siis on jo koiralle tuttu entuudestaan luvan pyytämisen kautta? Toisaalta, jos koira idioottivarmasti toimii "seuraa"-sanalla ja tekee niinkuin pitää, niin tarvitaanko katsekontaktia? Mihin? Miksi?
(Suojelun selkäkuljetusta harjoiteltaessa en minäkään saanut - enkä myökään sitä vaatinut- koiraani katsomaan itseeni päin, mutta kyllä se silti kulki rinnallani. Kyse on siis lopulta kokonaisvaltaisemmasta koiran hallinnasta, jonka opettaminen ei onnistu kirjoittelemalla.)

Näkemättä koiraa on mahdotonta jatkaa kaukoparannusta, joten paras vaihtoehto olisi hakeutua johonkin saamaan käytännönohjausta nimenomaan näihin ongelmatilanteisiin, mikäli tuntuu että edistyminen loppuu. Välillliset takapakit ja tasannevaiheet on mielestäni "normaalia" koirankoulutuksessa, koska me ihmiset emme osaa aina ennakoida koiran käyttäytymistä ja siinä niitä virheitä tulee "kuin itsestään".

Jos koiralle on opettanut vaikkapa sanan "ohi" ja koira kulkee vastaantulevan koiran ohi tästä välittämättä, ja saa siitä palkkion, niin mihin katsekontaktia tässä välttämättä tarvitaan? Kokemukseni mukaan on vain niin, että nimenomaan rähjäävät koirat tulee saada ehdottomasti katsekontaktiin myös, koska se on osa "kuuliaisuutta". Kuulostaa militäristiseltä, mutta tietyille koirille ei yksinkertaisesti voi sallia mitään muuta mahdollisuutta ohituksessa. Missä silmät, siellä ajatukset. Ja ne koirat, jotka eivät juuri reagoi ohituksissa, oletteko katsoneet miten ne liikkuvat, tai millaisia eleitä ne viestittävät (Ne eivät tuijota päin vastaantulevaa, vaan katse kääntyy sivuun, monesti koko pää kääntyy hiukan sivuun jne.) ? Kyse on koko koiran olemuksesta häntää myöten.

Se, mikä on positiivista, on että asioita voi koittaa muuttaa, ja mikäli siinä vielä onnistuu, saa tietynlaista tyydytystä kyllä. Onnistumisen ilo on paras ilo.
:D
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

ViestiKirjoittaja Charlotte » Ti Heinä 10, 2007 4:10 am

Lukeekohan enää kukaan tätä palstaa.. Mutta ajattelin nyt kertoa miten meillä koira saatiin lopettamaan rähjäämisen.

Siis Sandy tuli avomiehen kanssa 2-vuotiaana asumaan luokseni, (vähän yli puolitoista vuotta sitten). Ja tietenkin se yritti päästä pomoksi, mutta minulla on luja tahto. :P (Sandy on siis borderterrieri)

Silloin alkuvaiheessa kun olimme vielä vähän vieraita toisillemme niin hyvä keino oli toisaankin kääntyä kävelemään takaisinpäin ja "harhauttaa" se vaikka äänillä. Ja kun se vaikutti käännyimme ja kohtasimme vastaantulevan koiran.

Nykyään jos ulkoilemme se ei saa ikinä mennä toisten koirien tai ihmisten luokse. ( Pidätte varmaan minua hulluna). :lol: Jos joku kysyy että saako silittää niin vastaan kohteliaasti ei. Me ulkoilemme melkein aina vapaana, mutta tietenkin haluan kunnioittaa toisten päätöksiä pitää koiransa hihnassa joten jos näkyy että "hankala koira" on tulossa vastaan kytken Sandyn. Ja joskus on myös syytä käyttää hihnaa ettei unohdu että vapautta on just niin paljon kun päätän.
Jotta Sandy saisi tarvitsemansa sosiaalisen elämän olemme järjestäneet sille "koiratreffejä" koirien kanssa jotka tunnemme. ( Melkein kaikilla on tuttu jolla on koira). Ja tämä ei tapahdu siis kerran kuussa vaan joka viikko.

Yksi parhaista avuista oli toko-kurssi jossa harjoiteltiin ohitusta. Se auttoi paljon. Harrastan vieläkin sellaisia harjoituksia siskon ja hänen koiransa kanssa, koska Sandyllä näyttää olevan vaikeampaa ohittaa "leikkitoveri" kuin vieras koira. (Haluaa tietenkin leikkiä)

Nykyään Sandy ei välitä vastaantulevista koirista paitsi jos vastaantuleva koira on erittäin uhkaavan oloinen. Jos huomaan että Sandy epäröi otan sen heti sivulle suojaan.

Sandyn "elämänkumppani" kuoli pääsiäisenä joten silloin tuli vähän takapakkia, kun yhtäkkiä kaveri ei ollutkaan mukana lenkeillä. Silloin saattoi tulla murinaa ja haukkumista. Otettiin taas namia mukaan sekä päättäväinen mieli ja joka kerta kun ohitettiin otettiin kontaktia ja nyt se sujuu jo kuin ennen vanhaan.
Avatar
Charlotte
 
Viestit: 5
Liittynyt: Ma Kesä 18, 2007 1:09 pm
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja gsb » Ti Heinä 10, 2007 1:28 pm

Charlotte kirjoitti:Lukeekohan enää kukaan tätä palstaa..


Lukee :wink:
Yllättävän monikin täällä käy lueskelemassa. Kirjoittaminen vaan tuntuu olevan vaikeaa :)
Motto:"Tokoa - ei tosikoille =o) "

Kennel Kesselin - amstaffeja ja tokoa.
http://kennelkesselin.net
Avatar
gsb
 
Viestit: 87
Liittynyt: Pe Syys 26, 2003 7:52 pm
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja nikke w » Ti Heinä 10, 2007 5:14 pm

Juu. Ja jottei mikään olisi liian yksinkertaista, niin tämän nykyisen kloppi-ikäisen koiran kanssa olenkin sitten käyttänyt sitä nk. konservatiivista PÖLLÄYTYSMENETELMÄÄ suhteessaan vieraisiin koiriin....

Eli pennusta asti ei koskaan ole koira päässyt hihnassa ollessaan tutustumaan toisiin koiriin. Sosiaalistaminen, leikkiminen luotettavien lajitovereiden kanssa on hoitunut viikottaisilla leikkisessioilla metsissä ja pelloilla. Ihmisiä en myöskään ole päästänyt alkuhässäköiden jälkeen käpälöimään muulloin kuin itselläni on ollut aikaa asetella koira tarjolle.. eli ei mitään käpälät ojossa- ihmisten tervehtimisiä.
Pentu oppi aika nopeasti sen, että toisista koirista ja ihmisistä mennään reippaasti ohi kytkettynä ollessa. Palkaksi riitti kehut ja nakit, joskin yleisimmin vain kehut, koska kyseessä on varsin nirso koira.

Vaan tuli viime keväänä parit yllärit (koiralla ikää n.1v3kk) : kaksi pippurista pientä terhakkaa irtokoiraa viikon välein yritti hyökätä oman koirani kimppuun. Molemmilla kerroilla jollain ihme-adrenaliinisykäyksellä sain oman koiran takavasemmalle istumaan ja paljain käsin vastaanottamaan rähjäävää kimppuun tulossa olevaa otusta (HULLU-missään tapauksessa en tekisi tuota täysissä järjissäni..) ja sain estettyä itse puremistilanteet. Siinä vaiheessa kun koira oli jo tykönä, olikin sitten tilanne kääntyä päälaelleen. Oma koira kun katsoi että HAA- tapetaan toi hyökkääjä yhdessä! :twisted: Niin siinä vaiheessa oli se pölläytyksen paikka. Olin käskenyt oman koiran istumaan paikoilleen ja se siis yritti mukaan nujakkaan. Molemmilla kerroilla sama juttu. Nappasin siis tyynen rauhallisesti omaa koiraa niskanahasta ja ravistelin ja sanoin EI ! -ISTU. Ja hyvä. Noniin. Siinä vaiheessa toisten koirien omistajat pääsivät noutamaan omiansa, ja saatoimme jatkaa leppoisaa päivälenkkiä eteenpäin.....Mikä onnettominta, sen pariviikkosen päätteeksi eräs aikuinen koira sitten kuitenkin pääsi tikkaamaan omaa koiraani kuononselkään ja alahuuleen. Reikiä, ja lisää töitä tehtävä sen eteen, että saa koiran taas kulkemaan hyvin mukana.

Tällä kolmannella kertaa omista periaatteista tinkimiseni aiheutti omalle koiralle ikävän tilanteen. Rotikoiden kanssa kun aikoinaan päätin, että tuntemattomien kanssa en päästä vapaana kulkemaan - jotenkin naiivisti ajattelin ,että noutajathan ovat sosiaalisia jne... No, eivät ole. Piste. Sain varmuuden aiemman hyvän periaatteeni pitämisestä. Ei tuntemattomien kanssa. Vaikka olisi kuinka kiltiksi vakuuteltu.

Seuraavien parin kuukauden ajan ohituksissa skarpattiin. Missään tapauksessa koira ei enää suostunut syömään yhtään mitään ohituksissa, eikä se myöskään halunnut saalisleluja. Siis ei mitään välinettä?? :?:
Ainoaksi välineeksi jäin minä itse. Kehumiset, sosiaalinen hyväksyntä kun koira oli rentona ja kulki nätisti (=ei katsetta toiseen koiraan). Mitään en puhunut, jos koira haisteli nurmikkoa tai nosti koipea, jatkettiin vaan ääneti eteenpäin (rauhoittavista signaaleista puhuu toiset, osa puhuu sijaistoiminnoista, miten vaan). Lähietäisyydelle eli n.10 metrin säteelle kun toinen aiemmin hyökänneistä koirista tuli, niin katseesta kielto EI, ja samantien kehut kun otti kontaktia itseeni.

Tämäkin näyttää toimivan. Juhannuksena olin koiraleirillä, jossa jopa pyydettiin meitä olemaan "ohitettava harjoituskoira". Siinä sitten epävarmemmat koirat ja ohjaajat saivat rauhassa harjoitella, ja itse saimme vahvistusta tällä alueella myös. Päämääränä rauhallinen, vakaa ja hyvä olotila - ja laumanjohtajan hyväksyntä.

Miksi siis tämä menetelmä? En olisi tähän päätynyt ,ellei yllättävä tilanne olisi pakottanut minua siihen. Missään tapauksessa en ole sitä mieltä, että koiraa pitäsi jotenkin "pölläyttää" saadakseen sen toimimaan niinkuin haluan. Syy, miksi pölläytin ne pari kertaa, oli, että koirani oli lähdössä mukaan tappeluun ja sitä en salli, jos olen itse vieressä. Jos olen kaukana, että en pääse koiraani puolustamaan, niin siitä vaan. Se on eri tilanne.

Olisinko jollain muulla keinoin saavuttanut tavoitteeni paremmin?
Miten olisin voinut toimia edelläkertomissani tilanteissa toisin? Antanut vieraan koiran hyökätä oman kimppuun? (Kyseessä todella koirat, jotka eivät tyydy vain nuuhkimaan häntä pystyssä.) Estänyt vieraan hyökkäyksen, ja antanut oman koirani rähjätä?? Jos olisin sallinut tämän, koiralle olisi jäänyt mielikuva uhkaavasta tilanteesta, josta SELVITTIIN rähjäämällä eli karkottamalla toinen osapuoli pois! Sallimalla oman koirani takaisinrähjäyksen olisin siis mitä ilmeisimmin vahvistanut ei-toivottua käyttäytymistä, joka seuraavissa kontaktitilanteissa olisi tullut vain nopeammin esille?

Edelleen tavoitteenani on iloisesti ja halukkaasti yhteistyötä kanssani tekevä koira. Halusin nyt kuitenkin jakaa tämänkin kokemukseni teidän muiden kanssa. Vastaehdollistaminen on edelleen käyttökelpoinen menetelmä, vaikka nykyisen koiran kanssa en sitä aivan samalla tavalla olekaan käyttänyt. Ovella vastaehdollistaminen sensijaan toimii äärettömän hyvin; kun tulee vieraita, koira menee olohuoneen matolle istumaan ja odottamaan palkkiota! :P
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

ViestiKirjoittaja Charlotte » Ke Heinä 11, 2007 10:18 am

Tossa tilanteessa ei paljon muuta voi tehdä kuin suojella laumaansa.
Jos irtioleva koira tulee meidän suuntaan niin minä otan Sandyn aina syliin ja kännyn sivuttain. Purkoon mielummin minua kuin koiraa :lol: Mutta ymmärään että teidän tilanteessa se ei oikein onnistu.

Mutta miten ihmeessä olet saanut koiran menemään olohuoneeseen kun vieraat tulee? Meneekö se sinne jo kuin ovikello soi, vai käsketkö sen sinne?

Toi on hyvä idea, pitää varmaan opettaa seuraavaksi koiraa meneään "omalle paikalleen" istumaan kuin ovikello soi. :D Ei hassumpaa... Meillä vieraiden tulo on sellaista että Sandy pidetään sylissä kunnes vieraat ovat saaneet kengät jaloista. Siinä se sitten rimpuilee.
Noista arkitottelevaisuus jutuista toi on se joka on jäänyt meillä taka-alalle.

Ja vaikka yleensä en yleensä ravistele koiraa niin joskus kyllä pitää ottaa niskasta kiinni koska terriereillä on joskus vähän vaikeuksia uskoa. :roll:
Avatar
Charlotte
 
Viestit: 5
Liittynyt: Ma Kesä 18, 2007 1:09 pm
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja nikke w » To Heinä 12, 2007 8:53 pm

Mjoo- syliin ottamisessakin on omat riskinsä. Monesti se provosoi toisia koiria jopa enemmän kuin normaalisti maassa oleva koira. Toisaalta ymmärrän sen syliin nostamisen - etenkin jos näyttää että joku iso loppasuu on lähestymässä holtittomasti omistajaa mukana raahaten....ihminenhän suojelee juuri syliin ottamalla, pitämällä lähellä.

*****
Olohuone-ovisysteemistä: Meille kun pääsee myös alakerran oven kautta, niin ovikelloon ei koirat ole oikeastaan koskaan oppineet reagoimaan mitenkään ihmeemmin. Toljottavat vaan, että joku soi.. etenkin, kun mukulat joskus huvikseen sitä kävivät pimpottelemassa, eikä se merkinnyt yhtään mitään.
Eli varsinainen haaste ovat olleet ykskaks portista pihalle ja ovelle tupsahtaneet ihmiset. Toki pikkupentuvaiheessa ne tervehtivät ihmisiä aika mielinmäärin satunnaisten kyläilijöiden tullessa ovesta. Muutamien kuukausien aikana sitten kehittelin homman siten, että aloin ottaa koiran kytkettynä taluttimeen viereeni, kun ovella oli ihminen. Sitten ISTU-käsky, ja palkkioksi nakkia,lihapullaa,juustoa,pullaa (tästä voisi kuvitella, että koiramme kylkiluut eivät ole tunnusteltavissa) ja valtaisasti kehuja. Sitten ihminen sisäpuolelle, takki naulakkoon ja koiralle täytetty kongi tai possunkorva palkkioksi. Siinä se. Aika harvakseltaan meillä käy vieraita, mutta sitten kerran kun vieraat kerkesi jo oven avaamaan, eikä hihnaa ollut lähimaillakaan, piti vaan luottaa että se osaa. Ja jumprahuiti, se tuli istumaan keskelle olkkaria. Possunkorva... Pari viikkoa sitten naapuri kävi ovella, ja ennenkuin edes avasin oven, oli koira istumassa olkkarissa ja tuijotti että "missä mun herkut ..anna jo.." eli koira oli oppinut sen paikan, MISSÄ se sai palkkion, ja hakeutui siihen.

On mukavampaa, että vieraat pääsee rauhassa sisälle ja istumaan. On myös muistettava ohjeistaa vieraat, eli vieraat ei sitten meillä saa missään tapauksessa kiinnittää MITÄÄN huomiota koiraan ennen kuin itse annan luvan. Ei mitään lepertelyjä eikä taputuksia, ei edes katsetta alkuvaiheessa. Niitä kerkee myöhemmin, kun koira on mukavasti rauhoittunut. Tämä jälkimmäinen osio eli "vieraiden kouluttaminen" on koiran oppimisen kannalta yhtä tärkeä, koska tällä tavalla kontrolloimme koiran ympäristöä ja mahdollistamme oikean käyttäytymisen esillesaamisen helpommin. :wink:
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

ViestiKirjoittaja nikke w » Ti Elo 07, 2007 10:00 am

Jottei aihe harhautuisi; muutama viikko sitten opetin rähjäämään pyrkivää lapinkoiraurosta vastaehdollistamismenetelmällä ohittamaan toisia koiria. Sekä koira, että omistaja onnistuivat siinä erittäin hyvin.

Menetelmä itsessään on siis edelleen toimiva.
Avatar
nikke w
 
Viestit: 29
Liittynyt: La Syys 27, 2003 9:56 pm

Edellinen

Paluu Koulutus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron