Kysymyksiä ja keskustelua VOI-liikkeiden kouluttamisesta.

Pulman paikat ja vinkit toko koulutuksessa

Valvojat: nikke w, gsb

ViestiKirjoittaja crim » Pe Marras 17, 2006 8:08 pm

Timppa kirjoitti:Minä opetin koiralle tunnarin alustalla johon oli kaikki muut kapulat kiinnitetty nauloilla (ei mahdollisuutta saada väärää kapulaa irti). Ensimmäisellä kerralla nakkasin kapulan aivan läheltä alustalle koiran nähden ja aste asteelta vaikeutta lisää. Koira oppi kohtuullisen nopeasti liikkeen juonen.


Mä olen kanssa pohtinut tuota, mutta jotenki nse tuntuu.. hmm... liian helpolta. Ja siis että toimiiko se. Moni on sitä tapaa kehunut, mutta....
crim
 
Viestit: 15
Liittynyt: Su Loka 22, 2006 5:26 pm

ViestiKirjoittaja gsb » Ma Marras 20, 2006 2:37 pm

Miksi tehdä asia vaikean kautta, jos sen voi tehdä helpostikin :lol:

Eli myös minä opetin tunnarin alustalla, meillä alustana kompostiverkon palanen ja siinä nippusiteillä kiinni parikymmentä kapulaa eli runsaasti enemmän vaihtoehtoja kuin kokeessa (5+1). Alustaa säilytän ulkosalla, ettei ainakaan kovasti tuoksuisi samanlaiselle kuin se joka on taskussani käväissyt tai kädessäni hionnut.

Treenatessa käytän aina vain yhden kerran jokaista "omaa" kapulaa eli jos teen viisi toistoa, otan taskuun viisi uutta kapulaa ja teen toiston/kapula. Sillä tavalla koirani etsii nimenomaan minun/taskun hajua, ei omaa kuolaansa.

Tunnarista tuli rauhallisempi, kun lisäsin alustaan niitä kapuloita runsaasti, aluksi alustassa oli kiinni vain 5kapulaa ja koira tahtoi rynnätä, eikä malttanut työskennellä/nuuskia rauhassa.

Me teimme runsaasti toistoja alustan kanssa ja nytkin treenataan tosi harvoin irtokapuloilla, oikeastaan vain, jos on aivan vieraat kapulat käytettävissä (kuten kokeissa) eli jos on treeniseuraa, jolla sattuu olemaan tunnarikapuloita, niin voidaan vaihdella.

Kokeissa on tuonut joka kerta oikean.
Motto:"Tokoa - ei tosikoille =o) "

Kennel Kesselin - amstaffeja ja tokoa.
http://kennelkesselin.net
Avatar
gsb
 
Viestit: 87
Liittynyt: Pe Syys 26, 2003 7:52 pm
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja crim » Ma Marras 20, 2006 3:21 pm

Joo, me ei näemmä tarvittukaan tuota alustaa. Eli eilen ja toissapäivänä treenin tunnaria ja saimme ihan kivoja tuloksia aikaan.

Eli siis, treenasin kuten ennenkin ja vein oman kapulan ensin 1m päähän epämääräisestä kasasta. Vilma haki sen ja sitten siirsin omaa 50cm lähemmäs. Lopulta laitoin sen kasan taakse. Tämä oli Vilmalle vaikea ja se nosti väärän, josta kielsin sitä (tiedetään ettei saisi, mutta se toimi). Vilma pudotti pitämänsä kapulan ja alkoi nuuskia. Omansa kohdalla se pysähtyi ja alkoi tuijottelemaan sitä ja kehuin > V nosti omansa ja toi sen pureksimatta.

Otimme siis nuo ekat jutut sillä samalla kapulalla koko ajan, eli ehkäpä mukana oli Vilman kuolaakin. Ongelmana onkin ehkäpä nyt se, että Vilma nostelee niitä muita kapuloita, joskisn pudottelee ne heti ja ottaa oman. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, koska se ottaa aluksi väärän (paha juttu) mutta tuo kuitenkin oman (hyvä juttu). Pitäisikö treeniä enemmän siten, että oma kapula on kaukana hajuttomista? Koska kannattaisi myös hajuttomia kapuloita "hajustaa" (siis että joku vieras koskee)? Tähän mennessä olemme treenineet yksin, joten hajuttomat on olleet täysin hajuttomia.

Toistoja tuolla koiralla ovi tehdä perätysten vaikka 20 jos haluaa ja se onkin tuossa otuksessa yksi parhaista puolista.
crim
 
Viestit: 15
Liittynyt: Su Loka 22, 2006 5:26 pm

ViestiKirjoittaja gsb » Ma Marras 20, 2006 4:32 pm

Edelleen kokeilisin oikotietä onneen eli alustaa. Karsii hyvin nopeasti myös väärien nostelun pois, kun huomaa, että vain nuuskimalla/tekemällä töitä kaikessa rauhassa löytää omansa, joka on ainoa jonka saa irti.

Meillä noutohullu koira, jolle oli irtokapuloilla tosi vaikeaa käsittää, että vieraisiin ei kuulu koskea. Senkin jälkeen kun oli ehkä tavallaan ymmärtänyt, että kyseessä ei ole nouto vaan nimenomaan OMAN nouto, tahtoi nostella muita. Kokeilin runsasta määrää kapuloita ja monenlaisia virityksiä; namirivejä kapuloiden edessä rauhoittamassa yms.yms.

Itse en saanut koiraani ymmärtämään mitä haluan, ennenkuin tein mahdottomaksi nostaa vääriä laittamalla ne kiinni alustaan. Meillä alusta vielä tarkoituksella niin iso, että koira ei pysty tuomaan koko alustaa yhdestä kapulasta kiinni pitäen eli kun koira menee kapuloille se samalla astuu alustan päälle ja pitää sen tiukasti maata vasten omalla painollaan.
Motto:"Tokoa - ei tosikoille =o) "

Kennel Kesselin - amstaffeja ja tokoa.
http://kennelkesselin.net
Avatar
gsb
 
Viestit: 87
Liittynyt: Pe Syys 26, 2003 7:52 pm
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja crim » Ke Marras 22, 2006 3:01 pm

Eilen meni treenit todella huonosti. Oikeastaan ei olisi pitänyt treenata ollenkaan, ajattelinkin itse asiassa jättää väliin, mutta tyhmä ihminen kun olin niin treenin kuitenkin.

Aamulla oli vähän kiire, mutta mitäpä siitä.. Ei olisi pitänyt treenata, sillä Vilma toi väärän ainakin kolmesti. Lopulta meikäläisen oli pakko lähteä kouluun, joten viimeinen toisto oli sellanen "pakko-onnistuja" eli vein vieraat ja heitin omani. Sain siis kutienkin viimeiseksi onnistuneen.

Illalla olin itse väsynyt ja Vilmalla oli joku kuurouspäivä, mutta kun oli ihan pakko kokeilla josko oninstuisi paremmin kuin aamulla. No ei onnistunut ja menin melko pettyneellä mielellä nukkumaan.

Tänään otin sitten varman päälle, eikä neiti hakenut kertaakaan väärää. Harjoitus oli tosin helppo, mutta ajattelin nyt palata alkuun ja aloittaa ihan helposta. Parasta kuitenkin on, että vaikka Vim olisi kuinka kierroksilla, se ei pure kapulaa yhtään, ei, vaikka kapula vahingossa menisikin melko syvälle sen suuhun..

Toivon etten ole ainoa joka on sössinyt tunnarin kanssa. Toivon myös että vaikka liike on kertaalleen sössitty, että voisin vielä saada siitä varman liikkeen.
crim
 
Viestit: 15
Liittynyt: Su Loka 22, 2006 5:26 pm

ViestiKirjoittaja nim » Ke Marras 22, 2006 6:42 pm

^ Minä en ole edennyt mitenkään tuosta "oman kepin/kävyn etsimisestä metsässä" tunnaria kohti. Sanin kanssa ollu taas vähän huonompi selkäkausi, vaikka näytti jo helpottavan. Ollaan siis lähinnä koitettu saada selän lihaksistoon lisää massaa kiipeämällä ylämäkeen ja alas ees taas. Ninjan kanssa en ole viitsinny ees mitään isompaa ottaa, kun ollu koeviikon takia ihan paineissa muutenkin.. :roll:

Mietin kuiteski tänään, että oiskohan varmin ottaa ensiksi kentällä kävyllä/kepillä tuota tunnaria? Lisäksi on hieman kysymysmerkki, miten saan pidettyä hajuttomat kapulat hajuttomina? Olen sahannu listanpätkän ja sillä ollaan harjoteltu tuota pureksimattomuutta (lue: kunnollinen ote alusta asti ettei tarvii ottaa ilmasta kiinni, kun tipahtaa vauhdissa). En vaan uskalla edetä mitenkään, kun tuntuu että sössin kaiken.
nim
 
Viestit: 10
Liittynyt: Su Loka 01, 2006 9:07 am

ViestiKirjoittaja Orvokki » Ma Marras 27, 2006 6:18 pm

Ei kannata vaipua epätoivoon Oletko koittanut todella suurella kapulamäärällä ja todella lyhyellä matkalla?

Meillä oli ongelmana, että koira otti jostain kumman syystä suuhunsa aina ensimmäisen vastaantulevan kapulan haistelematta lainkaan.

Lyhensin matkan ihan muutamaan metriin, että koira ei ryntää kapuloille ja kapuloita oli liki 20 sikin soki. Määrä oli jo koirankin mielestä sen verran kunnioitettava, etttä ryhtyi töihin ja alkoi haistella. Tästä sitten lisäsin matkaa pikkuhiljaa ja tämän jälkeen on aina tullut oikea kapula. Vasta kaksi VOI-starttia takana mutta tunnari on onnistunut.

Toinen tapa jonka olen nähnyt toimivat on ripotella PALJON PIENIÄ makupalan palasia ympäriinsä tunnareiden keskelle. Täten koira opetetaan haistelemaan tunnarialuetta. Outoa ja kummaa mutt akun makupalat on syöty ovat koirat haistelleet kapuloita ja tuoneet sen oikean. Olen todistanut tämän kyllä vain parilla koiralla mutta näill etapa on toiminut.

Sitten se oma kyssäri koskien VOI RUUTUA ! Kääk. ..
Olen treenannut ruutua kesästä lähtien kosketusalustalla ja se toimikin ihan OK (pieni prigles purkin kansi). Kun sitten otin alustan pois ei koira enää ymmärtänyt lainkaan mitä oli tekemässä. Etsi kuumeisesti sitä alustaa eikä pysähtynyt STOP käskyllä seisomaan vaikka ruudussa olikin. Jatkoi vain etsimistä välittämättä ruututötteröistä. Eli koira oli oppinut, että Ruutu = alusta, aivan sama onko niitä törppöjä siinä ympärillä vai ei.
Nyt olen korvannut sen STOP käskyn HYVÄ sanalla. Onko tämä sallittu myös kokeissa.? Sääntökirjasta en löytänyt mitään tiettyjä salittuja "sanoja". Siellähän ainoastaan mainitaan, että yksi ylimääräinen ohjauskäsky on sallittu. Osaisiko joku valaista tätä asiaa? Noutajapalstalla joku kertoi, että tästä olisi ollut keksutelua jossain ja siellä oli todettu, että HYVÄ saatetaan tulkita koiran kehumiseksi/kaksoiskäskyksi ???

Koira on ehdollistunut tosi hyvin tuolle HYVÄ sanalle. Se tosiaan tietää tekevänsä silloin oikein kun HYVÄ tulee tietyllä painotuksella.
Tällä HYVÄ sanalla koira pysähtyy seisomaan kääntyen ensin minua kohti. En usko, että se itse ruutua edelleenkään ymmärtää...enkä oikein tiedä miten saisin sen edes tajuamaan, että pitää mennä juuri siihen keskelle muutoin kuin tuolla HYVÄ sanalla. Se huono puoli tässä on, että ajoitus on tosi tärkeä kun koira reagoi sanaan heti. Jos sen sanoo liian aikaisin tai myöhään on koira ulkona ruudusta. Vikahan on silloin ohjaajan (niinkuin yleensä kaikessa ). Eihän tuo ötö sitä ymmärrä... tekee vain niinkuin sanottiin.

Ennen ruudun harjoittelua hoen koiralle "missä ruutu" hokemaa ja se kyllä selvästi katselee kentälle ja etsii sieltä ruudun. Mutta juuri se, että sen saisi siihen keskelle ruutua on se iso ongelma. Hyvinherkästi jää treeneissä siihen etureunaan ja kun siitä menee maahan onkin sitten jo ulkona.

Vinkkejä otetaan vastaan ja ennenkaikkea jos joku osaisi vastata tuohon kysymykseen saako HYVÄ-sanaa käyttää sen ylimääräisen ohjauskäskyn tilalla.
Orvokki
 
Viestit: 1
Liittynyt: Su Marras 26, 2006 10:19 am
Paikkakunta: Mäntäslä

ViestiKirjoittaja crim » Ma Marras 27, 2006 7:11 pm

Tunnari on alkanut vähäsen sujua. Ongelma ei ole tosin poissa mutta nyt koira sentään haistelee.

Vilman lähetän tunnariin noin 1,5m päästä ja kapuloita on juurikin joku 20kpl. Vien omani sinne sen nähdessä, tosin joskus olen itse edessä siten ettei Vilma näe tarkkaa paikkaa.

Vilma menee kapuloille ja alkaa haistella. Haistelu on tosin melko hosuvaa ja jos neiti ei löydä omaansa hetkellisen haistelun jälkeen, se nappasee vain jonkun. Jos se haistaa omansa, se ottaa sen epäröimättä suuhunsa, joten sikäli olemme varmaan jo ihan hyvässä vaiheessa. Pitäisi vain saada se luottamaan siihen, että vaikka ei oma heti löydykään, niin kyllä se siellä on kun sitkeästi haistelee.

Orvokille ruutuapua sen verran, että auttaisiko jos ottaisit alustan takaisin. Siitä alustasta sitten leikkaisit saksilla aina palan pois jolloin lopulta sitä ei enää olisikaan?

Mä en ole ruudun sääntöihin perehtynyt, mutta jos lisäkäsky on sallittu, niin miksi se ei saisi olla hyvä-sana? Tosin uskoisin tämän riippuvan tuomarista. Jos homma toimii, niin voikan sen hyvä-sanan tilalle opettaa koiralle jonkun toisen kehumissanan mikä ei ole niin selkeä kuin hyvä?.
crim
 
Viestit: 15
Liittynyt: Su Loka 22, 2006 5:26 pm

ViestiKirjoittaja Salme Mujunen » Ti Marras 28, 2006 10:21 am

Orvokki kirjoitti:Nyt olen korvannut sen STOP käskyn HYVÄ sanalla. Onko tämä sallittu myös kokeissa.?


Hei,

minäpä vastaan tähän tuomarikunnan puolesta. :)

HYVÄ ei ole sallittu käsky, koska sen luonne on kiittävä ja palkitseva (eikä kesken liikkeen saa kehua äänellä tai esim. koskea koiraan ja taputtaa sitä).
Mutta mikään ei toki estä sinua ehdollistamasta koiraasi johonkin neutraalimpaan sanaan ja luomaan sille koirasi mielessä sama merkitys kuin HYVÄ-sanalle. STOP on jees.


Sitten hieman pohdintaa ruudun opetusmetodeista:

Tuon Pringles-purkin kansi kosketusalustana johtaa valitettavasti usein noihin kuvaamiisi ongelmiin, samoin kuin muut minimaalisen pienet kohteet.
Ruutuliikkeessä on kyse melko suurelle alueelle asettumisesta (siis verrattuna muutaman sentin pinta-alaisen kohteen koskettamiseen), jolloin koiran pitäisi viimeisen kohdentamisen sijaan rauhoittua kuuntelemaan ohjaajalta tulevia käskyjä sen ylitettyä ruudun etureunan (onhan sinulla nauhaa siinä?).

Etureunan ylittämisen jälkeen pysäytys, hunajakuorrutettu kehuminen ja koiran kutsuminen luoksesi palkittavaksi. Oikea-aikainen pysäyttäminen laukasta ohjaa koiran keskelle ruutua, eikä koiraa turhauteta tai paineisteta ruudussa, joka on HYVIN TAVALLINEN ongelma voittajaluokan suorituksissa.

Jos koiralle tämän selkeän mallin sijaan luodaan ketjutus: ruutuun sisälle meno, tarkennus (silmillä ja nenällä), tarkennus, tarkennus, tarkennus ja pienen alustan löytäminen, koko opettamisketju erkaantuu valitettavasti sivuraiteille.
Kun koira keskittyy pienen objektin etsimiseen, ei se siinä tunnetilassa kykene vastaanottamaan ohjaajalta tulevaa käskyä seisomaan ja rauhoittumaan käskyn noudattamiseen. Tästä syntyy kierre ja noidankehä, joka aiheuttaa sen että voittajaluokan ruutusuoritukset ovat noin 80 prosenttisesti ruutua väisteleviä koiria ja runsasta sijaiskäyttäytymistä.

Pienten kohteiden sijaan suosittelen siis ehdottomasti käytännön opettamana, että kohde on perusharjoitteluissa riittävän suuri 1 x 1 metrinen matto ja viimeisessäkin vaiheessa ennen häivytystä 25 x 25 cm.
Tämän jälkeen alusta poistetaan ja sen sijaan koira ehdollistetaan alueelle ja siihen, että alueelle päästyään se kykenee vastaanottamaan uudet ohjeistukset.

Eli perusasioissa ollaan; ennen opettamista täytyy miettiä, mitä halutaan KOIRAN oivaltavan ja missä tunnetilassa sen toivotaan olevan?
Kun nämä kaksi asiaa tiedostetaan, voi harjoitukset muokata niiden mukaan. Pieni tarkkuusalusta ei oman kokemukseni mukaan ole johtanut ideaalisuoritukseen yhdenkään koiran kohdalla (tietysti joku poikkeus jossain vaihvistaa säännön :wink: ) vaan koirat ilmentävät turhautumisesta johtuvaa sijaiskäyttäytymistä ja painetta ruudussa kun niille lukuisin toistoin opetettu päämäärä jää saavuttamatta.


Sama juttu koskee agilityn kontaktien opettamista kosketusalustan avulla. Kosketusalustan sijaan kannattaa käyttää maata pintana (koira opetetaan poistumiskohdassa asettamaan kaksi jalkaa esteelle, kaksi maahan). Tämä alusta ei häviä koskaan ja koira erottaa tutun, palkkaa aiheuttavan kohdan tilanteesta ja estetyypistä riippumatta.

Kun mielikuva kosketusalustasta taas poistuu kilpailuissa, ei koira välttämättä yleistä tilannetta ja ongelma voi nousta esille.
Ja kun se kerran pääsee ilmiintymään, alkaa ohjaaja paineistamaan koiraansa pintaa vasten. Ja lopputulema: mitä enemmän painetta, sitä korkeammat loikat yli kontaktipintojen :wink:

Kiteytettynä: Mitä vähemmän muuttuvia tekijöitä ja rakennelmia, sen varmempi lopputulos. Back to basics!
Avatar
Salme Mujunen
 
Viestit: 12
Liittynyt: Ke Tammi 11, 2006 7:55 pm

ViestiKirjoittaja Ha-Mi » Ti Marras 28, 2006 4:01 pm

Salme Mujunen kirjoitti:
HYVÄ ei ole sallittu käsky, koska sen luonne on kiittävä ja palkitseva (eikä kesken liikkeen saa kehua äänellä tai esim. koskea koiraan ja taputtaa sitä).
Mutta mikään ei toki estä sinua ehdollistamasta koiraasi johonkin neutraalimpaan sanaan ja luomaan sille koirasi mielessä sama merkitys kuin HYVÄ-sanalle. STOP on jees.



Ymmärsinkö oikein että HYVÄ sanaa ei voi käyttää esim. seuraamisessa? Liikkeelle lähdöissä tai juoksu-osuudessa? Ilmeisesti siis HIENO, MAHTAVA, ja UPEA sanat olisivat myös kiellettyjä?
Ha-Mi
 
Viestit: 9
Liittynyt: Ma Loka 23, 2006 5:55 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja Ruska » Ma Joulu 04, 2006 9:02 am

Minun mielestä ongelman on aiheuttanut Pringles-kansi. Se toimii hyvin agilityssä nami alustana kontakteilla, nami ei uppoa hiekkaan, mutta kosketus alustana se on huono. Kosketusalustan tulee olla selvästi näkyvä. Itse olen käyttänyt eniten postikortinkokoisia pahveja, vaaleita. Ja niitä on helppo pienentää, kun harjoittelussa edetään.

Huonosti näkyvä kosketusalusta opettaa koiran käyttämään nenäänsä tilanteessa, jossa se ei ole toivottua.

Niin ruudun kuin kontaktipinnan (agi) opettamisessa kosketusalusta kertoo koiralle paikan minne sen halutaan menevän. Koira menee oikeaan paikkaan ja se voidaan palkita oikeasta suorituksesta. Haluttu paikka on käynyt koiralle selväksi voidaan kosketusalustaa alkaa häivyttämään.

Esim. ruutua harjoitellessa olen laittanut hiukan hiekkaa koiran tulosuuntaan kasaan. Koira ei näe lähtiessään kosketusalustaa, mutta edettyään jonkin matkaa kohti ruutua, se näkyy ja koira saa vahvistuksen, että on menossa oikeaan paikkaan. Ei ehdi epävarmuus iskeä.

Agilityssä tavoitteena on tuo Salmen mainitse kaksi jalkaa maassa kaksi esteellä. Mutta siihen edetään käyttämällä kosketusalustaa. Minusta oleellista on, että koira menee itsenäisesti haluttuun paikkaan. Ei esteen suorittamisen aikana ihmettele, missä ohjaaja nameineen on vaan suorittaa esteen ensin loppuun= kontaktipinnalle, sen jälkeen hakee kontaktia ohjaajaan.

Myöskin ruudun opettamisessa pyrin siihen, että koira itse oppisi hahmottamaan ruudun keskikohdan. Pysähtyminen ruutuun ei olisi siitä kiinni osaanko antaa seis-käskyn oikeaan aikaan, huomioiden koiran vauhti ja lattian liukkaus. Ja lienenkö jotenkin näkövammainen, mutta sen hahmottaminen onko koira ruudussa vai ei, on minulle vaikeaa, jollei nauhaa ole. Ja se on kisoista puuttunut, vaikka luulinkin että se pitäisi aina olla siinä.

Salmen vastauksessa oli muutama kohta, joita en ymmärtänyt.
- Miksi koira kutsutaan pysäyttämisen jälkeen luokse palkittavaksi? Minä haluan, että koira odottaa ruudussa, minun tulevan palkkaamaan/ heittävän palkan tai että annan seuraavan käskyn.
- Kun tuo 25*25 matto yhtäkkiä poistetaan, eikö se aiheuta koiralle turhautumista. Eikö silloin tavallaan aloiteta koko opetus uudelleen alusta alkaen.
Ruska
 
Viestit: 1
Liittynyt: Ma Joulu 04, 2006 7:29 am

ViestiKirjoittaja Salme Mujunen » Ma Joulu 04, 2006 10:06 am

Ruska kirjoitti:Salmen vastauksessa oli muutama kohta, joita en ymmärtänyt.
- Miksi koira kutsutaan pysäyttämisen jälkeen luokse palkittavaksi? Minä haluan, että koira odottaa ruudussa, minun tulevan palkkaamaan/ heittävän palkan tai että annan seuraavan käskyn.


Perusopetusvaiheessa mielestäni koiran tunnetilan kannalta on hyväksi että luodaan ketju: ruutuun, pysäytyskäsky, kehutaan ja ohjaajalta palkka. En siis juuri TUOHON opetusvaiheeseen (vaikka senkin aikaa tulee kyllä) yhdistäisi mukaan sitä, että koira joutuu odottamaan lähestyvän ihmisen tuomaa palkkaa, sillä 25 metrin päästä siihen menee tovi.

Eli kun ollaan harjoitusvaiheessa, jolloin tavoitteena on, että saavuttuaan ruutuun koira oppii avaamaan korvansa ja huomiokykynsä ohjaajalle ja tottelemaan hänen ensimmäistään käskyä (seiso), tulee palkkauksen olla mahdollisimman viiveetöntä ja toistojen riittävän tiheitä, jotta koira hahmottaa mitä siltä toivotaan.

Kun sen sijaan harjoitellaan maassa makaamisen kestoa, ohjaajan on hyvä itse viedä palkka makaavalle koiralleen ruutuun. Mutta ruutuun saapumisen hetkeen ja sitä seuraavan käskyn noudattamista se ei palkitse riittävän nopeasti. Ja kuitenkin tämäkin käskyn noudattamisen vaihe vaihe on syytä erikseen harjoitella, sillä siinä on yleisesti suuria puutteita nähtävillä (koira jää etsimään ruudusta tuttua kosketusalustaa eikä toteuta ohjaajan käskyä touhutessaan, nuuhkii merkkejä, ei halua ylittää ruudun rajoja ensinkään koska on oppinut että ohjaajan käsky on paineistava ja välttämällä ruutuunmenon tuota painetta ei tule, jne.)

Eli ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa palkita tai opettaa, vaan ne kaikki palvelevat kokonaisuutta, mutta sen ERI OSIA. :)
Koira tulee palkita niin että se tukee opetusketjussa sitä pientä lenkkiä, jota kulloinkin koiralle koetetaan opettaa.

Jos koiralla on ruudussa makaamisen kestossa ongelmia, niin miksipä tosiaan palkita sitä maahanmenon tai seisomisen aktiivisen suoritusosan nopeuttamisesta? Noup. Silloin keskitytään makaamisen tunnetilan ja vireen optimoimiseen kestoa tukevalla tavalla. Palkan hakeminen ohjaajalta ei tokikaan tue tätä tavoitetta.

Ruska kirjoitti:- Kun tuo 25*25 matto yhtäkkiä poistetaan, eikö se aiheuta koiralle turhautumista. Eikö silloin tavallaan aloiteta koko opetus uudelleen alusta alkaen.


Koira kyllä turhautuu aina, kun ohjaajan käskyt ovat myöhässä. Eli niin voi toki käydä tässäkin vaiheessa jollei ohjaaja ole sisäistänyt mitä tekee, miksi tekee ja mikä on oikea ajoitus.
Käskyn oikea kohta on se, kun koiran takajalat ylittävät ruudun etureunan nauhan (vaatimus: koira etenee laukkaa -> jos vauhdisssa esiintyy ongelmia, pitää palata takaisinpäin harjoittelussa ja vahvistaa ruudun vetovoimaa ennen tähän harjoitukseen siirtymistä).

Kun matto kosketusalustana tässä vaiheessa häivytetään ja kriteeriksi tulee etunauhan ylittäminen - niin kyllä; tavallaan opetus alkaa jälleen alusta (tätä nimenomaista tehtävää ajatellen).
Oppimisen portaitahan prosessissa noustaan ja ruudun opettaminen on erityisesti syytä paloitella niin moneen osasuoritukseen kuin mahdollista ja olla näissä kaikissa selkeä.
Avatar
Salme Mujunen
 
Viestit: 12
Liittynyt: Ke Tammi 11, 2006 7:55 pm

ViestiKirjoittaja rinttu » Ma Tammi 22, 2007 6:38 pm

Pitääkö koiran olla ruudussa naama tulosuuntaan päin?
rinttu
 
Viestit: 7
Liittynyt: Ma Tammi 15, 2007 6:42 pm

ViestiKirjoittaja crim » Ke Tammi 24, 2007 5:18 pm

rinttu kirjoitti:Pitääkö koiran olla ruudussa naama tulosuuntaan päin?


Käsittääkseni tällä ei ole väliä vaikka 95% koirista tuntuu kyllä kääntyvän ohjaajansa kohti.
crim
 
Viestit: 15
Liittynyt: Su Loka 22, 2006 5:26 pm

ViestiKirjoittaja rinttu » Ke Tammi 24, 2007 8:35 pm

crim kirjoitti:Käsittääkseni tällä ei ole väliä vaikka 95% koirista tuntuu kyllä kääntyvän ohjaajansa kohti.

ok, kiitos. :>
rinttu
 
Viestit: 7
Liittynyt: Ma Tammi 15, 2007 6:42 pm

EdellinenSeuraava

Paluu Koulutus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron